Selaa vastauksia

Voit rajoittaa näytettävien vastausten joukkoa antamalla hakusanoja ja/tai valitsemalla tietyn aiheen. Hakutulokset päivittyvät, kun painat Päivitä-painiketta. Voit myös valita vastausten järjestyksen sekä yhdellä sivulla näytettävien vastausten lukumäärän.
Hakusana(t):Kysymyksen aihe:
Löytyi 855 vastausta.
 
Sivuja yhteensä 86 :  Alkuun-10... 30313233343536...+10Loppuun

Kysymysnumero: 1120   Aihe:  Unihäiriöt
ke 11.1.2012

Minulla on ollut lokakuun lopusta lähtien unettomuutta ( laitoin välejä poikki mahd. väkivaltaiseen ystävään) . Unet menivät todella sekaisin, unensaantivaikeus, aamuöinen heräily, hikoilu, sydämentykytys, ahdistus jne.Verenpaine koholla.  Ei aiemmin unettomuutta. Sain psykiatrilta mirtazapiinia, nukuin sillä 4-5 tuntia ja nyt olen syönyt cipralexia koska hänen mielestään olen masentunut. Kävin Alihangan unipatjalla ja hän diagnosoi hyperaktiivisen havahtumismekanismin ja määräsi disycloveriinia ja rivatrilia kolmeksi kuukaudeksi. Sinänsä tämä lääkecocktail toimii paremmin mutta askarruttaa jäänkö koukkuun näihin bentsoihin? Onko ns. turvallisempaa lääkitystä joka toimisi yhtä hyvin?
Lievä astma johon käytän flixotide 250 mg kerran päivässä. Ei muita sairauksia vielä. Mies 37 v.
Vastaus:
Hei,
unettomuus on hyvin yleinen ja uskon, että se on paljon yleisempi kuin mitä arvioimme. Valitettavasti moni saa hoito, joka ei toimi tai ei ole suositeltava.
Unettomuuden syyn selvittäminen on aina tärkein ensimmäinen askel oikeaan hoitoon. Tämä nyt kuulostaa siltä, että se on ns. ei-elimellinen unettomuus ja mahd. on sen taustalla jotain ahdistuneisuutta tai se voi olla ns. toiminnallinen unettomuus, jonka laukaiseva tekijä oli tämä riita. Sen selvittämiseen olisi vastaanottokäynti tarpeen.
Hoito riippuu diagnoosista ja mikäli ahdistuneisuus on taustalla, Cipralex on varmaan hyvä. Lisäksi on suositeltava aloittaa unettomuuden hoitoon lääkkeettömiä keinoja, esim. unihoitajan kautta.
Lääkitystä voi väliaikaisesti olla tarpeen unen laadun parantamiseksi, mutta lääkkeitä, jotka aiheuttavat riippuvuutta tai heikentävät unen laatu - kuten esim. rauhoittavia lääkkeitä (esim. Rivatril) tulisi välttää.
Käypähoitosuosituksissa (löytyy netistä) on mainittu erilaisia lääkkeitä. Rivatril ja disykloveriini eivät kuulu suosituksiin. Suosittelen vastaanottokäynti, jolloin voidaan yksilöllisesti käydä vaihtoehtoja läpi,
Käy mieluummin unilääketieteen erityispätevyyttä omaavalla lääkärillä.
Koska unettomuus on vaivannut vasta vajaa puoli vuotta, olen optimistinen, että hyviä hoitokeinoja löytyy ja tilanne paranee pian.

Kysymysnumero: 1118   Aihe:  Painonhallinta
pe 6.1.2012

Hei,,
olen 25-vuotias nainen , 155cm pitkä opiskelija vantaalta ja minulle on tullut 20kg ylipainoa. tavoite olisi nyt kevään aikana saada siitä määrästä pois 14kg kesäkuun 15.01.2012 mennessä ruokavaliolla ja lisäämällä liikuntaa. Onko tavoite mielestäsi mahdollinen toteuttaa ja millainen ruokavalio olisi paras diettiruokavalio tämän saavuttamiseksi liikunnan lisäksi?
minulla on stressiä monesti koulun tiimoilta ja työharjoittelussa ja koulun ohella keikkatöitä tehdessä kiirettä ja aikaa kevyen ruuan tekemiselle ei jää paljoa.Lisäksi syön monesti tunteisiini olen tunnesyöppö ja yösyöppö ja mietin miten siitäkin pääsee eroon. onko neuvoja miten kontrolloida tunteita ja yösyömistä?



Vastaus:
Hei!

Kiitos hyvästä kysymyksestä. Ensinnäkin tekee mieli sanoa painonhallintaan liittyen, että yleensä laihtuminen ei ole ongelma, vaan pudotetun painon pysyminen poissa. Eli melkein kuka tahansa voi pudottaa 5-10% painostaan, mutta yleensä se palaa parin vuoden kuluessa takaisin. Pituudestasi ja 20 kg ylipainosta päätellen tavoitteenasi on pudottaa enemmän kuin 10%, mikä tarkoittaa sitä että olet ryhtymässä suunnittelua ja pitkäjänteisyyttä vaativaan hommaan. Se on fiksua, että tavoitteenasi ei ole päästä heti kaikesta ylimääräisestä eroon, vaan tavoitteesi on 14 kg pudotus. Se on ilmeisesti sinulle sellainen tavoitepaino, missä voit tuntea olosi hyväksi.

Koska sinulla on tällainen selkeä aikataulu painonpudotustavoitteellesi, kannattaa kiinnittää erityistä huomiota siihen, että et lähde suin päin vain rajoittamaan ruokailuasi ja salille hikoilemaan, miettimättä tarkemmin mitä sitten SAAT syödä. Kieltäytyminen on helppoa jonkun aikaa, mutta sitten kun pitäisi alkaa taas syödä ruokaa, voi tulla vaikeuksia pysyä kurssissa. Ilman suunnitelmaa stressiputket, vastoinkäymiset, kriisit ja kevätflunssat tekevät helposti selvää hyvistä aikeista.

Konkreettisena ohjeena haluan antaa, että hanki itsellesi tukea painonhallintaan. Yksi keino on se, että etsit ravitsemusterapeutin jonka kanssa voit suunnitella ruokavaliosi sellaiseksi, että voit päästä tavoitteeseesi ilman, että joudut näännyttämään itseäsi tai että ruokavaliosta tulee liian yksipuolinen. Voit myös kysyä olisiko oppilaitoksesi terveydenhuollossa painonhallintaryhmiä, joihin voisit päästä mukaan, tai saada muuta (maksutonta) ohjausta. Yksi keino on perustaa parin kaverin kanssa oma ryhmä ja hankkia tietoa porukalla. Yksin puurtaminen vaatii aika paljon jaksamista tällaisen tavoitteen kanssa, siksi kannattaa hankkia tukea.

Liikunnalla pelkästään ei ole niin suurta merkitystä painon pudottamisen kannalta kuin aiemmin on luultu, mutta kyllä se lisää aineenvaihduntaa ja motivoi jatkamaan, kun jalka nousee kevyemmin kuin aiemmin. Mutta ruokailutottumusten muuttaminen on ensisijaista. Jos talous antaa periksi, muutama tapaaminen henkilökohtaisen valmentajan kanssa on kiva startti itselle sopivan liikuntamuodon etsimiseen. Näitä palveluja tarjoavat mm. kuntosalit. Muista kuitenkin, että painonhallinta ei ole sama asia kuin liikunta, vaikka ne tukevat toisiaan.

Tunnistat itsesi tunnesyöjäksi ja yösyöpöksi. Veikkaan, että siinä on syy ylipainon kertymiseen. Näistä eroon pääseminen ei tapahdu ihan käden käänteessä. Ensin pitää selvittää, mitä ne tunteet ovat, jotka saavat aikaan ylimääräistä tai haitallista syömistä. Onko se vain stressiä, vai onko mukana muutakin. Tunteistahan ei voi päästä "eroon" - etkä varmaan haluakaan. Olennaista on se, mitä keinoja sinulla on käsitellä tunteitasi, muitakin kuin syöminen.

Elämäntilanteesi kuulostaa stressaavalta, siitä ei pääse mihinkään. Voisit miettiä, keksitkö muita keinoja purkaa stressiä kuin syöminen. Stressi syntyy yleensä hallitsemattomuuden tunteesta, joten hyvä vastalääke stressiin on asioiden suunnittelu ja järkevä aikatauluttaminen. Voit myös katsoa kriittisesti kalenteriasi ja miettiä, onko siellä jotain minkä voisit pudottaa pois?

Maaliskuussa ilmestyy kirjoittamani kirja "Syö mitä mielesi tekee", jossa käsitellään perusteellisesti mm. tunnesyömistä. Siinä yksi lukuvinkki. Voisit miettiä omalla kohdallasi sitä, mitkä ovat ensisijaiset syyt painon kertymiselle. Jos olet samaa mieltä kanssani siitä, että tunne- ja yösyöminen ovat saaneet sen aikaan, suosittelen että käyt juttelemassa psykologin kanssa siitä, miten muuten tunteita voi käsitellä.

Tsemppiä!



Kysymysnumero: 1116   Aihe:  Muu aihe
ma 2.1.2012

Hei!
Olen 25-vuotias nainen. En oikein tiedä mistä hakea apua ongelmaani, joten toivon, että voit auttaa.
Olen koko elämäni kärsinyt huonosta itsetunnosta ja hermostuneisuudesta, ja pelkään usein uusia tilanteita. En ole koskaan hakenut apua tähän, osittain siksi että en ole pitänyt asiaa kovin vakavana, ja osittain siksi että avun hakeminen tuntuu pelottavalta.
Viime aikoina tämä asia on kuitenkin alkanut vaivaamaan minua, koska pelkoni takia vältän lääkärin luona käyntiä niin pitkälle kuin mahdollista. Tämän takia monet perusasiat (terveystarkastukset, rokotukset jne) ovat jääneet hoitamatta, enkä myöskään uskalla hakea apua esimerkiksi selkä- tai sydänvaivoihin jotka vaivaavat minua.
Tilanne on jatkunut jo monta vuotta, mutta yritän aina uskotella itselleni, ettei minussa ole mitään vikaa, jottei minun tarvitsisi käydä lääkärin luona. Nyt olen kuitenkin niin huolissani tilastani, että haluisin hakea apua. Tuntuu kuitenkin ylivoimaisen vaikealta ottaa yhteyttä esimerkiksi terveyskeskukseen. Pelkkä ajastuskin siitä, että minun pitäisi ruveta selittämään tilannettani saa oloni ahdistuneeksi. Lisäksi pelkään, että tilannettani vähätellään, että minua pidetään luulosairaana, kun huolenaiheita on ehtinyt vuosien varrella kertyä aika monta, tai että minua moititaan siitä etten ole hoitanut asiota aikaisemmin. Ahdistusta lisää sekin, etten tiedä mihin minun oikein pitäisi kääntyä.
Toivoisin jotain neuvoa siihen, miten pääsen tästä tilanteesta eteenpäin ja saisin apua terveyteeni ja pelkooni liittyvissä asioissa.
Vastaus:
Hei!

Onpa hyvä, että lähetit kysymyksesi tästä tärkeästä aiheesta. Heti alkuun haluan sanoa, että et ole suinkaan yksin ongelmasi kanssa. Ongelmaasi on olemassa apua ja voin jopa luvata, että tulet pääsemään siitä eroon, kunhan vain keksitään keino madaltaa  kynnystä.

Vedän vähän yhteen sitä, mitä kerroit ongelmasi luonteesta ja laajuudesta. Mainitsit huonon itsetunnon, hermostuneisuuden sekä uusien tilanteiden pelon. Erityisen pelottavina tai hermostuttavina koet tilanteet, jotka koskevat omaa terveyttäsi ja omaa kehoasi. Ehkä ajatus siitä, että joku tuntematon tutkii kehoasi, on muotoutunut pelon keskeisimmäksi kuvaksi.

Mainitsit myös selkä- ja sydänvaivat. Kuten tiedät, ne ovat molemmat sellaisia asioita, jotka on hyvä tutkituttaa. Tekstistäsi ei ihan käy ilmi, mikä on ollut ratkaiseva tekijä, joka on estänyt tutkimuksiin menemisen. Onko se pelko jonkin sairauden löytymisestä, se, että joku sinulle tuntematon henkilö tutkii kehoasi vai joku muu syy. Tässä on sinulle pohdittavaa.

Hermostuneisuus ja pelot viittaavat yleiseen ahdistuneisuustaipumukseen ja on mahdollista, että sydänvaivat ainakin osittain selittyvät sillä. Ahdistuneilla ihmisillä on usein tapana epäillä sydänvaivoja ja muita sairauksia, koska ahdistuneisuuden yksi ilmenemismuoto on sydämentykytykset.

Ehdotan sinulle suoran terveyskeskuslääkäriin yhteydenoton sijaan toisenlaista lähestymistapaa. Voisit käydä ensin juttelemassa jonkun ammattilaisen (psykologi, psykoterapeutti, psykiatri) kanssa näistä ahdistuksista ja peloista, ja sitä kautta madaltaa kynnystä mennä tutkituttamaan fyysistä terveyttä. Kun pääset itse jyvälle siitä, miten pelkosi ja ahdistuneisuutesi on muodostunut ja mikä sitä ylläpitää, saat lisättyä omaa hallinnan tunnettasi, mikä puolestaan vähentää pelkoa.

Psyykkisen terveyden asiantuntijoita löytyy mm. omasta terveyskeskuksestasi ja esimerkiksi Psykoterapeuttirekisteristä: http://www.psyli.fi/etsitko_psykologia

Toki ymmärrän, että tämäkin edellyttää yhteydenottoa johonkin sinulle entuudestaan tuntemattomaan henkilöön. Netin välityksellä kuitenkin pystyt ottamaan yhteyttä, mikä on jo hieno alku!

Myös nettiterapia-hakusanalla löytyy useampia palveluita, jos se tuntuu sopivalta aloitusmuodolta. Itsekin periaatteessa teen puhelimitse lyhytkestoista terapiaa, vaikka ihan tässä kuussa ei ole mahdollisuutta sitä aloittaa. Halutessasi voit laittaa yhteystietosi osoitteeseen teemu.ollikainen(at)gmail.com niin voidaan pohtia asiaa lisää. Varsinaista hoitotyötä en tee sähköpostilla, koska tietosuoja on siinä niin huono.

Yleisesti ottaen tekstistäsi muotutuu kuva nuoresta aikuisesta, jolla on sekä ahdistus- että masennustyyppisiä ongelmia. Näistä ongelmista kärsivät sadat tuhannet suomalaiset ja niihin on olemassa tehokkaita hoitomenetelmiä. Sinun täytyy vain löytää reitti, jota pitkin pääset eteenpäin. Tsemppiä.

Kysymysnumero: 1110   Aihe:  Muu aihe
su 1.1.2012

Olen 46-vuotias mies joka loukkasi alaselkänsä elokuun alussa seurauksena lumbaalirangan alueelle (vasemmalle heijastuen) viiltävä kipu. Samalla vasemman käden keskisormi puutui noin 1,5 -tunnin ajaksi.
Noin 3 -viikkoa edellisestä, istuttuani rauhassa kotisohvalla, tunsin vasemmassa kädessäni kuumotusta, jonka jälkeen havaitsin kyseisen käden puristusvoiman alenneen.

Lääkärin toteamaa ja tutkimukset sekä -löydökset;
* Edellä mainitun käden puristusvoima 0 kPa, vasemmalla myös proksimaalisemmin lihasvoimien alenemaa, diffuusi ulnaaripainotteinen kosketus- ja terävätunnon alenema.
* MRI -kaularangan kuvaus; Löydäkset; sentraalinen laakea prolapsi C4-5 -tasolla ja selkeästi oikeanpuoleiseen juuriaukkoon yltävä C6-7 -välin prolapsi
*Tehty myös pään CT- ja MRI -tutkimukset kuten myös koko rangan + selkäytimen huomioiva MRI -tutkimus. Ei oirekuvaa selittävää! Viitteitä epäiltyihin myeliitti -muutoksiin ei myöskään havaittu!
* Samoin tehty ENMG -tutkimus. Ei oirekuvaa selittävää!
* Pääni kääntyy vain noin 20 % suuntaansa sitä mitä pitäisi.
* Myös vasemman jalkani ulkosyrjällä tunnon alenemaa / tuntopoikkeamaa erityisesti reiden alueella.

Nyt 16.12 oireet sekä löydökset samat kuin edellä + oikean käden puristusvoiman alenema.
Kovia kipuja ei oirekuvaani ole liittynyt, mutta lieviä "säteilyoireita" molempiin yläraajoihin ja vasempaan jalkaan on kyllä esiintynyt.

Mistä mahtaisi kerrotun perusteella kohdallani olla kysymys?

Minulta on myös kahdesti yritetty ottaa likvor -näytettä 3:n eri neurologin voimin siinä kuitenkaan onnistumatta (pistoksia selkääni tehty eripituisilla neuloilla 8-9 kappaletta). Kysyttäessä toimenpidettä suorittaneet lääkärit eivät ole tienneet miksi näytettä ei saatu!
Voiko Likvor -näytteen saannin vaikeudella olla jokin syy-yhteys mm. yläraajojeni puristusvoiman katoamiseen?

En käytä mitään vakituista lääkitystä.

Vastaus:
Lannerangan vammaan ei sinänsä liity yläraajaoireita mutta siihen voi joskus liittyä samanaikainen kaularankavamma ja välilevyn esiintyöntymä eli prolapsi. Prolapsi voi syntyä hyvin vähäisestä syystä, jopa päätä kääntäessä tai ylösnoustessa. Sentraalisessa prolapsissa yläraajaoire voi joskus vaihtaa puoltakin mutta kovin tavallista se ei ole. Oire riippuu siitä, mitä hermojuurta esiintyöntynyt välilevy painaa, mikä näkyy kyseisellä puolella ahtautuneena hermojuurikanavana kuvantamistutkimuksissa ENMG on yleensä poikkeava aikaisintaan kahden viikon kuluttua vammasta, jota ennen normaalikaan ENMG ei poissulje hermojuurivauriota tai hartiahermopunoksen vauriota.  Viimeksi mainittu voi syntyä yläraajan revähdysvamman tai toisaalta tulehduksen aiheuttamana, jolloin puhutaan pleksusneuriitista eli hermopunoksen tulehduksesta.  Se on yleensä hyvin kivulias etenkin alkuvaiheessa joten oireesi eivät näyttäisi sopivan tulehdukseen. Kliinisen neurologisen tutkimuksen tulokset ovat oleellisia diagnoosin kannalta: tuntopuutoksen tai tunnon aleneman tarkka alue iholla, mahdolliset muutokset lihasvoimassa tai jännevenytysheijasteissa eli reflekseissä sekä mahdolliset lihasatrofiat eli lihasmassan väheneminen. Ainoa poikkeavuus magneettitutkimuksessa on siis ollut kyseinen prolapsi. Näkemättä kuvia ei voi päätellä onko se oireiden syy vai ei. Vaikeimmissa tapauksissa kaularangan diskusprolapsi voi vaikuttaa myös alaraajoihin selkäytimen puristustilan kautta, mutta sellainen olisi varmasti näkynyt magneettitutkimuksessa. Oireiden ja kuvantamislöydöksen sekä ENMG:n välillä on ilmeisesti katsottu olevan epäsuhtaa, jolloin selkäydinnesteen eli likvorin tutkimuksesta olisi saattanut olla apua. Se ettei likvoria saada näytteeksi, voi johtua anatomisista seikoista lanneselässä, joskus myös alipaineesta likvortilassa esimerkiksi vamman aiheuttaman likvorvuodon johdosta, muutoin tämän ilmiön taustalla ei ole syytä epäillä mitään sairautta. Mikäli oireisto jatkuu, eikä sen katsota selittyvän kaularangan diskusprolapsilla, tulee selkäydinnesteen tutkimus uudelleen harkittavaksi tulehduksellisten tilojen selvittämiseksi.  Toimenpide on joskus harvoin vaikea suorittaa, jolloin anestesialääkärin apua saatetaan tarvita. Mikäli ENMG tehtiin vain pari viikkoa oireiden alusta, se kannattanee oireiden jatkuessa uusia.

Kysymysnumero: 1114   Aihe:  Muu aihe
su 1.1.2012

Hei !
Olen 63 v mies, minulta on v.1966 leikattu aivolisäkkeen etulohkon kasvannainen. Oireena silloin olivat nökökyvyn huononeminen ja päänsärky. Leikkauksen jälkeen näkökyky palautui ja päänsärky jäi sille tielleen. Leikattiin Töölön sairaalassa. Lääkitykseen minulle jäi sen jälkeen sustanon piikitys kerran kuukaudessa.
Olen suorittanut työelämäni vuorotyössä työnjohtajan paperitehtaalla ja olen nyt eläkkeellä, olen naimisissa, mutta minulla ei ole perillisiä. Perillisten puuttuminen johtuu käsittääkseni siitä että kivekseni eivät ole laskeutuneet (tai puuttuu ).
Tämä ei kuitenkaan ole ollut mielestäni (ei myöskään vaimon)normaalin aviosuhteen ylläpitämisessä. Muutenkin terveyteni on ollut mielestäni hyvä, syön kyllä verenpainelääkitystä ja olen reilusti ylipainoinen (olen ollut aina), mutta tämä ei haittaa muuten olemista.
Nyt huoleni on että tätä Sustanonia ei ole saatavissa apteekista kuin korkeintaan huhtikuussa 2012. Mitä pitäisi tehdä,jättääkö lääkitys pois kokonaan, vai onko korvaavaa lääkettä saatavilla
Minulle on aikanaan 1980 luvulla tehty Kyssissä kontrollitutkimus, jolloin pää kuvattiin lohkottain ja siellä oli myös aivolisäke paikallaan, verikokeitten peruteella ilmeni testosteronin liian alhainen taso, jonka jälkeen tämä kuukausittainen pistos on ollut voimassa.
Pitäisikö minun siirtyä nebido lääkitykseen.

Vastaus:
Näiden tietojen valossa uusiin neurologisiin tutkimuksiin ei ensinnäkään näyttäisi olevan aihetta. Testosteronivalmisteen valintaan ja hoidon aiheeseen ja vasta-aiheisiin on kertomasi perusteella vaikeaa ottaa kantaa, joten suosittelen käyntiä urologin vastaanotolla. Olet käyttänyt vuosikymmeniä testosteronia joten sen lopettaminen nyt varmaankin heikentäisi elämänlaatua. Nebido on varsin lähellä Sustanonia vaikutusmekanismiltaan. Sen sanotaan antavan vielä tasaisemman testosteronivaikutuksen kuin Sustanon. Testosteronivalmisteiden käyttö ja valmisteiden erot eivät kuitenkaan kuulu omaan osaamisalueeseeni, mutta asia varmasti selviää urologin vastaanotolla.

Kysymysnumero: 1112   Aihe:  Muu aihe
to 22.12.2011

Reilu viikko sitten Thaimaassa harvarakenteiseen bungalowiin, jossa majoituin, oli päässyt apina niin, että paikalle tultuani havaitsin tavaroitani levitellyn, laukkuni revityn tai purrun osittain rikki, ja siellä olleen pähkinäpussin rikotun ja syödyn. En pääse irti ajatuksesta siitä, että kyseinen apina on voinut olla rabies-tartunnan saanut, ja sen tehdessä tuhojaan sylkeä on levinnyt laukkuun ja tavaroihini, joita sitten käsittelin kädellä, josta oli mm. kynsinauha rikki tai joihin osuin jalalla, jossa oli rikkoontunut rakko. Onko rabieksen täysin mahdotonta tarttua tällä tavalla ja olen vain luulosairas, vai pitäisikö olla huolissaan?
Vastaus:
Hei ja kiitokset mielenkiintoisesta kysymyksestä!

Rabies on vaarallinen tauti ja se leviää mikäli oudosti käyttäytyvä nisäkäs puraisee, näykkäisee tai nuolaisee rikkinäistä ihoa. Taudin kuva alkaa tästä noin 20-90 vrk sisällä aiheuttaen aina enkelofalopatian, eli virusaivotulehduksen. Tälläinen tila johtaa aina kuolemaan.

Arvioisin kertomasi perusteella tartunnan vaaran olevan varsin pieni mutta mahdollinen. Jotta yllä mainittua tilannetta ei pääse syntymään, hakeudu piakkoin asianmukaiseen hoitoon lääkärin vastaanotolle; rokote ja immunoglobuliini hoitoihin.

Ystävällisin terveisin,

Jari Remes
Lääketieteen tohtori
Sisätautien erikoislääkäri
Yleislääketieteen erikoislääkäri
Työterveyshuoltoon erikoistuva lääkäri
Suomen Terveystalo Oyj

Kysymysnumero: 1113   Aihe:  Muu aihe
ti 20.12.2011

Hei Mervi!
Olen perusterve 23-vuotias naisen alku ja olemme avopuolisoni kanssa yrittäneet lasta vuoden verran. Ovulaatiotestiliuskoja olen tehnyt muutaman kuukauden ja olemme kyllä olleet yhdynnässä ovulaatiopäivinä mutta tuloksetta. Gynegologilla olen käynyt suositusten välein papakokeessa ja perustarkastuksessa ja missään ei ole ollut häikkää. Intiimialueen hiivatulehduksista kärsin aika useasti n.2-3 kuukauden välein johon otan aina lääkärin määräämän Fluconazol Orion 150mg kapselin. Vaikuttaako tulehdukset raskaaksi tulemiseen? Jos, niin miten saisin ne loppumaan? Raskaustestin olen tehnyt varalta melkein aina ennen lääkkeen ottoa sillä pakkauksessa lukee ei suositella raskaana oleville. Olen miettinyt kaikkea mahd. mikä saattaisi vähentää mahdollisuutta tulla raskaaksi myös sitä että vaikuttaako virtsalla käyminen yhdynnän jälkeen mihinkään sellaiseen? Tiedän että liika ajatteleminen/stressaaminen ei auta raskaaksi tulemisessa, päinvastoin joten olenkin yrittänyt lopettaa liiallisen ajattelemisen. Milloinhan voisi mennä jo jonkinlaisiin tutkimuksiin? Raskaaksi tuleminen kyllä on yksilöllistä, siskollanikin meni 2 vuotta. Olisin kiitollinen kun saisin vastaukset näihin kysymyksiin ja vinkkejä raskaaksi tulemiseen otan avosylin vastaan!
Ystävällisin terveisin Onerva

Vastaus:
Kiitos kysymyksestäsi!

Hiivatulehdus ei vaikuta raskaaksi tulemisen todennäköisyyteen. Hiivatulehduksen toistuessa kannattaa kiinnittää huomiota moniin nykynaisten käytäntöihin, jotka lisäävät tulehduksen riskiä. Näitä ovat mm. string-housujen käyttö, jatkuva pikkuhousunsuojien (etenkin hajustettujen) käyttö, alapesu saippualla, keinokuituisten alusalujen käyttö ja karvojen jatkuva poistaminen.

Jos raskaus ei ala vuoden normaalin yrittämisen (= säännölliset yhdynnät) jälkeen, voi terveyskeskus- tai työterveyslääkärisi kirjoittaa lähetteen sairaalan hormoni / perhesuunnittelupoliklinikalle. Lähetteen kirjoittaminen vaati molempien ( sekä miehen että naisen) halun ja valmiuden tutkimuksiin. Monilla paikkakunnilla on lisäksi ikärajoja hoitoon / tutkimukseen pääsemisessä julkisella sektorilla.

Virtsaaminen yhdynnän jälkeen ei vaikuta raskaaksi tulemisen todennäköisyyteen.

Suositan lämpimästi jatkotutkimuksiin hakeutumista, jos asia vaivaa. Monesti pelkästään tutkimuksiin lähteminen "auttaa"!

Kysymysnumero: 1107   Aihe:  Sydäntaudit
la 10.12.2011

Hei
Minulla hoidettiin syksyllä selkäkipua,joka säteili vatsan puolelle,suolistoperäisenä.Sain flagyl- ja kefeksin-kuurit 4vkoksi.Sigmoidoskop. todettiin ettei vaiva ole suolistossa.Söin kipuun panadol 3g/vrk sekä voltaren 150 mg/vrk n.1,5 kk ajan.Kipu oli jatkuvaa alaselän kipua vas.puolella.Oireiluun liittyi lämpöilyä (yli 4kk),lämpö nousi iltapäivästä n.37.5 ja laski illaksi normaaliin.Lämpö nousi särkylääkkeistä huolimatta.Verikokeissa leuk. olivat hieman koholla,laskivat pian normaaliksi.Muut verikokeet ok, crp ei koholla.Laajemmassa verikokeessa ja pissanäytteissä ei häikkää.Kilpirauhaset ok. Keuhkot ok. Vatsan ja gyneg. ultra ok.Sisätautilääkäri arveli lämpöilyn olevan kivun ja stressin aiheuttamaa ja lähtevän itsellään.Selkäkipu lähti lopulta fysioterapialla, samalla hävisi vatsapuolen kipu.Lämpöä en ole enää mitannut, koska olo on nyt ltapäivisin normaali.
Varsinaiseen kysymykseen:Antibioottikuurien aikana minulle puhkesi sammas suuhun. Yritin saada hiivaa pois puolukalla.Kuukauden päästä kielen hiivaan kirjoitettiin nystatiini-liuosta 1 ml 4x/vrk  6 vkon ajan.Ei auttanut.Tämän kuurin loppumisesta on n.kuukausi aikaa ja hiiva on siis ollut elokuun lopulta asti.Kävin hammaslääkärillä ja hän oli sitä mieltä,että hiivaa on nyt turha hoitaa.Hiiva menee ohi itsestään vuoden kuluessa.Jäin miettimään onko turvallista antaa hiivan "riehua" suussa niin pitkään?Voiko se edesauttaa pahanlaatuisia muutoksia?
Mikäli hiiva tulisi hoitaa,mitä suosittelet?Kovempi nystatiini-kuuri vai muu lääke?Olen yrittänyt tappaa hiivaa toncils-tableteilla.Tehoavat pari päivää ja sitten hiiva riehaantuu taas.Nyt lisääntyneet suolisto-oireeni saattavat liittyä myös hiivaan,mutta voivat myös olla tietysti muutakin.Olen 32-vuotias nainen,peruslääkityksenä citalopram 20 mg/vrk(masennus) sekä questran 4pss/vrk(ärtynyt paksusuoli v.2005 asti,jouduin nostamaan vuosikausia riittäneen lääkityksen tason nyt hiivan aikana 2pss->4pss /vrk aamuisin ilmenneiden vatsakipu/ripulikohtausten takia)
Vastaus:
Hei ja kiitokset mielenkiintoisesta kysymyksestä!

Antibioottihoitojen haittavaikutuksena saattaa olla seurauksena hiivatulehdus, joko suuhun tai sukupuolielinten alueille. Antibiootti ikäänkuin tappaa limakalvojen hyviä bakteerikantoja ja mahdollistaa hiivan kasvun näille alueille. Hiivaa on normaalisti limakalvoilla, mutta ne pääsevät kasvamaan ja leviämään, mikäli niitä kurissa pitävät bakteerit tapetaan tai niiden määrää vähennetään.

Hiiva on kiusallinen vaiva, ja niiden kuriin saattaminen on hidasta ja pitkä-aikaista. Nopeasti tehovia lääkkeitä ei juuri ole muutenkuin suonensisäisesti sairaalahoidossa. Pitkittynyt limakalvojen hiivatulehdus sinänsä ei altista pahanlaatuisille solumuutoksilla (ts syöville).

Mikäli potilas on vakavasti perussairas ja vastustuskyky heikentynyt merkittävästi (esim syöpä, AIDS tms. sairaus), voi hiiva levitä sisäelimiin. Silloin tarvitaan sairaalassa annettavia hiiva-antibiootteja ja hoidot ovat todella pitkiä.

Ehdottaisin, että suussasi olevasta hiivasta otetaan hiivaviljelynäyte ja määritellään mikä hiiva on kyseessä. Sen pohjalta voidaan valita hiiva-antibiootti joka hävittää kiusallisen vaivasi.

Ystävällisin terveisin,

Jari Remes
Lääketieteen tohtori
Yleislääketieteen erikoislääkäri
Sisätautien erikoislääkäri
Työterveyshuoltoon erikoistuva lääkäri
Suomen Terveystalo Oyj

Kysymysnumero: 1104   Aihe:  Kuukautiset
ti 6.12.2011

Hei,

Olen 28-vuotias lapseton nainen. Minulla on nyt muutaman kerran puolen vuoden aikana ollut yhdynnän jälkeistä verenvuotoa ja alamahakipua. Verenvuotoa on kestänyt muutaman päivän ajan. Myös jonkin verran joskus saattaa yhdynnän aikana tuntua lievää kipua ohimennen. Voiko pelkkä emättimen kuivuus ja yhdyntä ärsyttää limakalvoa niin, että verta vuotaa yhdynnän jälkeen? Minun kuukautiskiertoni on noin 32-35 päivää. Minulla on ollut välivuotoa melkein aina kuukautisten välillä. Nyt viimeisin yhdynnän jälkeinen vuoto alkoi noin kaksi viikkoa viime kuukautisten alkamispäivän jälkeen. Kävin muutama kuukausi sitten gynekologilla, joka otti papan (tulos normaali) ja ultraäänellä katsoi ja statuksena portio siisti, mutta vuotaa kosketellen. Onko normaalia, että napukka vuotaa helposti? Onko syytä huolestua näistä yhdynnän jälkeisistä vuodoista ja kivusta? Ja mitä tutkimuksia suosittelisit? Klamydia testi varmaan olisi hyvä? Entä jos se ei ole sitäkään (käytämme mieheni kanssa kondomia)? Siskollani on todettu tuo monirakkulaoireyhtymä tai mikä lie olikaan, voiko olla sama vaiva? Itselläni ei ole kyllä ylipainoa, eikös siihen vaivaan liity yleensä ylipaino? Vai mistä tämä vaiva johtuupi? Niin ja reilun vuoden verran on ollut tavallista useammin virtsatieinfektioita sekä virtsaamisen jälkeistä kirvelyä, vaikkei infektiota olisikaan, liittyykö tämä vaiva samaan asiaan?  Kiitos vastauksesta jo etukäteen! Yst.t. kovasti huolestunut...
Vastaus:
Kiitos kysymyksestäsi!

Herkästi verta vuotavan kohdunkaulan napukan tärkeimmän tutkimukset ovat irtosolunäyte (= papa) ja klamydia-näyte.

Toisaalta Sinulla on myös vuotohäiriö, koska kerrot kärsiväsi välivuodoista. Vuotohäiriön tärkein tutkimus on puolestaan keittosuolakoe, jossa polikliinisesti täytetään kohdunonteloa nesteellä. Näin voidaan nähdä kohdun limakalvon polyypit ja limakalvon alaiset myomat ( = kohdun hyvänlaatuiset lihaskasvaimet).

PCOS eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymä ei kuvaamiasi oireita aiheuta. Tähän oireyhtymään ei välttämättä liity ylipaino, hoikillakin naisilla PCOS ilmenee.

Jos virtsatieinfektioita ilmenee toistuvasti, olisi hyvä harkita estolääkitystä. Se tarkoittaa pientä antibioottiannosta päivittäin. Tärkeintä on puhtaasti laskettu keskisuihkuvirtsanäyte kuurin jälkeen, näin voi tarkistaa, että lääke on "purrut" infektioon, eikä se ole jäänyt "kytemään".

Kysymysnumero: 1102   Aihe:  Päänsärky
ma 5.12.2011

Olen 62-vuotias mies, minulla alkoi huhtikuussa sellainen oire, että oikealla kyljellä maatessa tyynyn paine ohimoon aiheutti kipua ohimossa. (Syvemmällä, ei pinnassa). Kipua ei ollut missään muussa tilanteessa. Nyt kuitenkin kipuja tulee ajoittain pitkin päivää, ja kipualue on laajentunut lähes koko pään oikeaan puoleen, mukaanlukien silmän taustan ja otsan oikean reunan.. Joskus kipua myöskin  oikealla takahampaiden alueella, hammaslääkärin mukaan kipu ei kuitenkaan johdu hampaista. Silmälääkärilla ja tavallisella lääkärillä en ole käynyt. Kipu ei ole kovin voimakasta, särkylääkkeitä en tarvitse, kuitenkin se oire tuntuu aina, kun tyyny tai jokin muu painaa ohimoon. (Siis edellä mainitun lisäksi). Hieronnassa olen käynyt, se ei kuitenkaan ole auttanut, kuin ehkä vähän. Sukurasituksesta sen verran, että isällä oli aivoverenvuoto. Verenpaineeni on 130/78. Tinnitusta olen sairastanut noin 10 vuotta, sitä ei ole koskaan tutkittu, lisäksi sairastan uniapneaa ja käytän öisin CPAP-laitetta
Vastaus:
Kysymyksen perusteella jäi hieman epäselväksi onko kipu äkillistä, terävää, sähköiskumaista vai pitkäkestoista, tasaista ja jomottavaa. Ensinmainittu kivun tyyppi on tyypillistä hermosärylle, jossa vika on ääreishermossa, hoitoon käytetään epilepsialääkkeiden ryhmään kuuluvia lääkkeitä vaikka kivulla ei ole mitään tekemistä epilepsian kanssa. Eräs poissuljettavista vaihtoehdoista on ohimovaltimon tulehdus eli temporaaliarteriitti, johon liittyy yleensä laaja-alaisempaakin lihaskipua, lievää lämmönnousua, yleisoireita sekä korkea senkka eli lasko. Viimeksimainittu tila voi johtaa hoitamattomana verenkiertohäiriöihin ja jopa näön menetykseen. Mikäli näköhäiriöitä esiintyy, tarvitaan päivystysluonteista tutkimusta ja hoitoa. Temporaaliarteriitissa ohimovaltimo tuntuu usein mutta ei aina aralta ja usein kovalta ja joskus tulehtunut ohimovaltimo voi jopa näkyä selvästi. Temporaaliarteriitissa on tavanomaista että leuat rasittuvat pureskellessa koska puremalihaksissa esiintyy eräänlaista katkokävelyä, lihastyön aiheuttamaa verenkierron vähyyttä. Alustavat tutkimukset onnistuvat yleislääkärin vastaanotolla ja mikäli selvä epäily on kyseessä, tarvitaan ohimovaltimosta koepala diagnoosin varmistamiseksi. Hoitona käytetään pitkäaikaista kortisonilääkehoitoa. Useimmiten ohimokivut ovat täysin hyvänlaatuisia eivätkä vaadi tutkimuksia. Tässä tapauksessa kivun jatkuva lisääntyminen on merkki siitä että tutkimukset ovat tarpeen.
Sivuja yhteensä 86 :  Alkuun-10... 30313233343536...+10Loppuun