Selaa vastauksiaVoit rajoittaa näytettävien vastausten joukkoa antamalla hakusanoja ja/tai valitsemalla tietyn aiheen. Hakutulokset päivittyvät, kun painat Päivitä-painiketta.
Voit myös valita vastausten järjestyksen sekä yhdellä sivulla näytettävien vastausten lukumäärän.
Löytyi 665 vastausta.
 Kysymysnumero: 1183 Aihe: SyöpäKysymys on onko siitä suurta haittaa jos poltan muutaman pikkusikaarin päivässä
Minulta poistettettin 3 viikkoa sitten oikea munuainen syövän takia etäpesäkkeitä keuhkoissa . Jatkaako muka elin päiviäni jos kokonaan lopetan? terv Matti A  Vastaus: Hei
Valitettavasti tilanteesi on sellainen, ettei syöpää voida enää parantaa kun se on levinnyt. Se että poltat muutamia pikkusikareita päivässä ja niiden lopettaminen tuskin pidentää elinikääsi. Ystävällisin terveisin, Jari Remes Lääketieteen tohtori Yleislääketieteen erikoislääkäri Sisätautien erikoislääkäri Työterveyshuoltoon erikoistuva lääkäri Suomen Terveystalo Vastaaja: Jari Remes, Lääketieteen tohtori
Kysymysnumero: 1181 Aihe: IhmissuhteetHei! Olen 28-vuotias nainen ja olen ollut parisuhteessa kymmenen vuotta. Vuosi sitten menimme kihloihin ja nyt olemme aloittamassa rakennusprojektia. Minua kumminkin huolestuttaa lähes koko suhteemme ajan ollut ongelma: miestäni häiritsee minun painonnousu. Neljä vuotta sitten hän oli jättämässä minut sen takia ja tämä on jättänyt minuun syvät arvet. Kriisistä selvittiin ja mies on muuttunut, mutta aika ajoin hän muistuttaa minua siitä, että voisin olla laihempi. Hän perustelee kantaansa sillä, että silloin kun aloimme seurustella olin hoikempi (17-vuotiaana) ja hän ei haluaisi minun muuttuvan. Tällä hetkellä olen lievästi ylipainoinen ja viimeiset 5 vuotta olen ollut samassa painossa.
Asia aiheuttaa minulle huolta. Koen, että kärsin lievästä syömishäiriöstä (ahmin silloin kun mieheni ei ole paikalla). Olen puhunut tästä hänen kanssaan ja tilanne on siis huomattavasti parantunut, mutta aihe tulee silti jatkuvasti esille. Nyt en tiedä, voinko rakentaa elämäni tämän ihmisen kanssa. Rakastamme toisiamme mutta asia on kipeä. Erityisesti pelkään sitä, että jos tulen raskaaksi enkä saa kaikkia kiloja pois, mitä sitten tapahtuu. Mieheni vitsailee joskus, että jos laihdun niin minä lähden kuitenkin toisen miehen mukaan. Minusta vitsi kuulostaa puoliksi todelta. Voitko antaa jotain vinkkejä tilanteeseen? Tällä hetkellä reagoin siihen, joko täydellä murtumisella (itken holtittomasti enkä pysty keskustelemaan) tai sitten teen "parannuksen" ja aloitan taas yhden laihdutusyrityksen. Haen myös hyväksyntää muilta miehiltä. Tilanne on ristiriitainen, koska mieheni kuitenkin sanoo, että olen seksikäs ja kaunis ja rakastaa minua, mutta kuitenkin haluaisi minun laihtuvan. Kiitos jo etukäteen vastauksesta! Vastaus: Hei
Kiitos kirjeestäsi. Hyvä, että olet lähtenyt pohtimaan tätä tärkeätä asiaa. Ny on aika tarttua tähän ongelmaan. Pääsääntöisesti ihmisten paino nousee jonkin verran 17 vuoden iän jälkeen. Hyvin harva pysyy samoissa lukemissa. Jostakin syystä sinun painonhallintasi on kehittynyt isoksi ongelmaksi parisuhteessanne. Kerroit, että se on aiheuttanut joitakin vuosia sitten suuren kriisin parisuhteessanne, jossa sinä koet haavoittuneesi melko rankasti. Tuo sama asia vaikuttaa edelleen negatiivisesti suhteeseenne. Se on saanut jotenkin aivan liian suuren roolin elämässänne. Tällä hetkellä ilmeisemmin tilanne on melko hyvä, koska olette päättäneet aloittaa yhdessä rakennusprojektin, mutta pelkäät, että tilanne voi taas pahentua. Kerrot myös, että sinulle on kehittynyt jonkinlainen syömishäiriö miehesi poissa ollessa kotoa. Olen tästä asiasta melko huolestunut sinun puolestasi. Pelkäät tulevaakin. Jos tulisit raskaaksi ja sinulle jäisi kiloja, niin miehesi voisi hylätä sinut. Tämä ei ole normaalia. Synnyttäneen naisen keho ei palaa samanlaiseksi kuin mitä se oli 17-vuotiaana. Tällaisen pelon vallassa ei kannata alkaa suunnittelemaan perheenlisäystä. Lisäksi miehesi pelkää, että jos laihdut, niin hakeudut uuden miehen seuraan. Tämäkään ei ole ihan normaalia. Ilmeisemmin näistä asioista on kehittynyt niin suuri ajatusten noidankehä, että teidän voi olla vaikeata selvitä niistä kahdestaan keskustelemalla. Suosittelisin teille pariterapiaa muutaman kerran, jotta voisitte ulkopuolisen henkilön kanssa jäsennellä nykyistä elämäntilannettanne. Tunteenpurkauksia voisi täten myös helpommin käsitellä. Jos sulhasesi ei suostu lähtemään pariterapiaan, niin suosittelen, että kävisit itse juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa, jotta saisit jäsenneltyä edes omia ajatuksiasi. Luulen, että esittämiesi ongelmien takana on myös paljon muuta sellaista, mikä olisi hyvä pukea sanoiksi. Omaa elämää ei kannata pilata katkeroitumalla muutaman ylimääräisen kilon takia . Mukavaa kesää sinulle. Toivottavasti ongelmanne ratkeaa teitä molempia tyydyttävällä tavalla. Terveisin Nina Tapio Vastaaja: Nina Tapio, psykoterapeutti, TM
Kysymysnumero: 1176 Aihe: PainonhallintaHei! Kysyn painonhallinnasta, jonka suhteen olen jo aivan epätoivoinen. Olen 57-vuotias nainen ja painan 122 kiloa, 168 cm, joten olen jo sairaalloisen ylipainoinen. Kuukauden sisällä olen saanut painoa laskettua noin 3 kiloa, aikaisemmin sitä tuli vain lisää. En ole liikkunut, vaan muuttanut ruokailutottumuksiani. Syön aamupalan, lounaan ja päivällisen ja muutamia hedelmiä välipalaksi. Olen alkanut laittaa itse ruokani ja maustamalla eri tavoin kuin eineksissä, olen saanut ruokahaluni pysymään aisoissa. Olen loukannut polveni puolitoista vuotta sitten kaatuessani. Muutenkin olen huolissani liikuntakyvystäni, en pääse kyykkyasennosta ylös enkä pysty yksin nousemaan maasta jos kaadun. En tahdo jaksaa kävellä edes lyhyitä matkoja - ehkä vain harjoituksen puutetta. Mutta olen kummaltakin puolelta pitkäikäistä sukua ja jos vielä elän 30 vuotta, on tilanne aika huolestuttava. Pitäisikö minun kääntyä jonkun lääkärin puoleen täällä? Ja minkä alan lääkärin? Vai mitä tekisin?
Vastaus: On totta, että liikunnan laihduttava vaikutus on suunnilleen 3-5 kg luokkaa. Ruokavalion tehokkuus on aivan toista luokkaa. Varminta on heti "kättelyssä" unohtaa dieetit ja noudattaa järkevää ruokavaliota niin, että paino alkaa pudota. Hyvä "vauhti" voisi olla kilo kuukaudessa jolloin kolmessa vuodessa olisit jo aika lähellä tavoitteitasi. Kuulostaa kummalliselta mutta vain tällä tavalla onnistuu. Hyvä sääntö laihdutuksessa: se määrä kaloreita jonka päivässä vähentää, laihtuu viikossa "läskinä". Edellisessä esimerkissä se tarkoittaa 250kcal pvssä = 250g sitä itseään viikossa = n. 1 kg kuukaudessa.
Jos tahto ei riitä Sinun kannattaa selvittää onko omassa terveyskeskuksessa terveydenhuollon ammatti-ihmisen tai ravintoneuvojan vetämää laihduttajaryhmää. Joillakin paikkakunnilla tällaisia on. Samoin yksi mahdollisuus on selvänä aikuisiän sokeritauti-riskiryhmäläisenä pyytää lähete oman alueen keskussairaalaan missä saattaa myös toimia samanlainen erikoisryhmä. Voisit aloittaa joka tapauksessa terveyskeskuksesta missä voisit omalääkärin auttamana teettää itsellesi terveystarkastuksen johon voisi kuulua ainakin aistinvarainen lääkärintarkastus verenpaineineen sekä tärkeimmät laboratoriokokeet (ainakin "kolesterolit" ja veren paastosokeri). Vastaaja: Leif Lindberg, LL
Kysymysnumero: 1172 Aihe: Muu aiheHei, olen 18-vuotias nuori nainen, ja kysymykseni liittyy kämmeniini ja jalkapohjiini. Minulla on nimittäin niin kauan kuin muistan ollut jatkuvasti tavallista punaisemmat kädet ja jalkapohjat, joskus suihkussa jopa lähes liilat. Ne ovat usein myös normaalia kylmemmät, vaikka minulla ei olisikaan muuten kylmä. Lisäksi oireena on jatkuva hikoilu kämmenissä ja jalkapohjissa (paitsi ei hikoilua nukkuessa). Asiaa ei ole ennen tutkittu eikä muita sairauksia ole todettu, paitsi silloin tällöin anemiaa. Verenpaineeni todettiin lukiossa olevan normaalia korkeampi, mutta kotona mitattaessa puolestaan aina normaali tai alle . Lisäksi minulla on satunnaisesti kerran, pari vuodessa äkillisesti kipua rinnan alueella, sekä silloin tällöin jos nousen nopeasti ylös niin näkö kertakaikkiaan sumenee eli vähään aikaan ei näe mitään. Kämmenissä ja jalkapohjissa merkittävää puutumista tai nipistelyä ei ole ollut, kuin tosi harvoin nukkuessa jos nukkuu huonossa asennossa. En käytä mitään lääkitystä. Mistäköhän kämmenieni ja jalkapohjieni punaisuus ja hikoilu/ kylmyys johtuu? Kannattaako tarkempiin tutkimuksiin hakeutua?
Vastaus: Kysymys ei ehkä kuulu ensisijaisesti neurologian alaan. Kämmenien ja jalkapohjien punoitus ja hikoilu liittyy säätelyhermoston eli autonomisen hermoston toimintaan, jossa on suurtakin yksilöiden välistä vaihtelua normaalistikin ilman mitään sairautta. Tällaista asiaa ei tarvitse tutkia enkä suosittele mitään hoitoakaan, vaikka jopa sääteilyhermostoon kohdistuvaa leikkaushoitoa on ollut tarjolla. Mikäli raajojen ääreisosissa ilmenee sinisyyttä, voi kyseessä joskus olla harvinaisempi verisairaus. Sinisten varpaiden syndroomalle altistivat paraproteinemiat, polycythaemia vera, essentiaalinen trombosytemia, kryofibrinogenemia, kryoglobulinemia ja kylmäagglutinaatio-oireyhtymä, joita voi tarvittaessa selvittää verikokein. Kysymyksesi perusteella en näkisi näitä tutkimuksia aiheellisina ja vastaanotolla yleislääkäri voi arvioida onko syytä ottaa tällaisia vaihtoehtoja huomioon. Mikäli kylmä selvästi aiheuttaa poikkeavan voimakkaan reaktion, voisi kylmähemagglutiniinien määritys tulla kyseeseen. Lisäksi tunnetaan useita tiloja, joissa raajojen ääreisvaltimot ovat poikkeuksellisen herkkiä supistumaan, jolloin esimerkiksi kylmässä ilmenee valkosormisuutta ja tunnottomuutta.
Vastaaja: Risto O. Roine, neurologian professori
Kysymysnumero: 1170 Aihe: Raskauden ehkäisyHaluaisin kysyä voivatko e-pillerit olla syynä katkenneiden hiusverisuonien suureen määrään. Olen käyttänyt muutaman vuoden ajan Diane Nova -nimistä valmistetta ja huhtikuussa se vaihdettiin Yasminiin. Nyt erityisesti toinen jalkani on aivan yhtäkkiä peittynyt punaisiin pisteisiin, joiden oletan olevan katkenneita hiusverisuonia. Haluaisin tarkemmin sanottuna tietää, että:
- voiko e-pilleri aiheuttaa kuvaamani vaivan? - johtuuko se hormonivalmisteiden pitkäaikaisesta käytöstä vai taannoisesta lääkkeen vaihdosta (pitäisikö siis palata edelliseen lääkkeeseen tms)? - korjaantuvatko katkenneet verisuonet itsestään? missä ajassa? - paheneeko/jatkuuko tämä vaiva, jos jatkan nykyisen tai jonkun muun e-pillerin käyttöä? (Olen 27-vuotias, ei muita vaivoja/sairauksia, enkä ole raskaana.) Vastaus: Kiitos kysymyksestäsi!
Yhdistelmäehkäisyn käyttö ei lisää hiussuonten katkeilua. Osalla naisia tällaista vaivaa voi ilmetä iän mukana. Tulehduskipulääkkeitten (esimerkiksi ibuprofeeni tai ketoprofeeni) säännöllinen käyttö lisää mustelmaherkkyyttä. Tämän ilmiön takana on verihiutaleitten (trombosyyttien) määrän väheneminen. Mikäli vaiva on enemmän kuin kosmeettinen, suosittelen otattamaan pienen verenkuvan. Tämä onnistuu joko työterveyshuoltosi tai terveysasemasi kautta. Vastaaja: Mervi Väisänen-Tommiska, LKT
Kysymysnumero: 1169 Aihe: Muu aiheHei,
Olen 35-vuotias mies, joka on juonut kutakuinkin säännöllisesti n.13 annosta alkoholia (olutta) viikossa noin 15 vuoden ajan. Juominen on ajoittunut viikonloppuun ollen 6-7 pulloa/ perjantai ja lauantai-ilta. Viisi vuotta sitten minulta otettiin veriarvot työpaikkatarkastuksessa ja kaikki oli normaaleja, myös maksa-arvot. Viimeisen noin parin vuoden ajan on lauantaisin ollut pääkipua, joka on iltapäivää kohden koventunut ja olen olettanut tämän olleen migreeniä, jonka alkoholi laukaisee (ja työstressi). Mutta nyt aivan hiljattain olen huomannut, että tämän kuuden annoksen jälkeen herään aamuyöstä painajaisiin ja kovaan hikoiluun. Jopa neljä annosta herättää hikoilulla. Päätin, että tämä riittää, eikä ole sen arvoista enää juoda. Kysymys kuuluu, että onko tämä merkki jostain vakavammasta, kuten maksakirroosista tai vastaavasta? Parin viimeisen vuoden ajan minulla on ollut myös ajoittaista rintakipua vasemmalla rinnassa ja varsinkin hengästyessä. Tätä tutkittiin aikanaan sydänfilmillä, mutta mitään ei löytynyt. Omituista on, että tämä kipu on nyt poistunut. Liekö alkoholi jotenkin ärsyttänyt ruokatorvea ja siitä kipu heijastunut? Painoindeksini 24,8 ja vyötärö 97cm. Olen muuten perusterve, enkä käytä lääkitystä. Vastaus: Hei ja kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestä.
Alkoholin käyttösi lähentelee suurkulutuksen rajoja. Alkoholi on hermostomyrkky, ja se aiheuttaa monia psyykkisiä ongelmia, kuten painajaisunet. Se häiritsee monia aivokemian välittäjäaineita, ja täten häiritsee erityisesti yöuntasi, joka on ihmiselle hyvin tärkeä asia päivävirkeyden suhteen. En usko, että sinulla on vielä maksakirroosia, koska maksa-arvosi ovat normaalit, mutta pitkään käytettynä sellainen saattaa syntyä. Alkoholi myös vaikuttaa sydämeen, aiheuttaen vajaatoimintaa. Suosittelen, että sinulle tehtäisiin rasitus-ekg kunnon ja mahdollisen sepelvaltimotaudin diagnostoimiseksi. Ystävällisin terveisin, Jari Remes Lääketetieteen tohtori Sisätautien erikoislääkäri Ylelislääketieteen erikoislääkäri Työterveyshuoltoon erikoistuva lääkäri Suomen Terveystalo Oyj Vastaaja: Jari Remes, Lääketieteen tohtori
Kysymysnumero: 1163 Aihe: Muu aiheAlkoholismi:
Läheiseni on pahasti alkoholisoitumassa. Kun ryyppykausi alkaa se voi kestää useita viikkoja ja siitä ulospääsy aina vain vaikeutunut. Läheiseni on alle 40-vuotias, enkä haluaisi hänen kuolevan. Nyt pitäisi saada apua, joka auttaisi. Kysymys vielä, onko uusi alkoholi lääke Nalmefeeni jo mahdollista saada hänelle. Muita lääkkeitä on kokeiltu ja katkaisuhoidot ym ovat jo tuttuja, mutta eivät auta. Nimimerkki : Toivoton tilanne . Vastaus: Hei ja kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestä
alkoholismi luokitellaan sairaudeksi, krooniseksi parantumattomaksi sellaiseksi. Valitettavasti lääketiede ei ole keksinyt hyvää lääkettä sen hoitamiseen. Usein juominen on oire jostakin muusta, kuten masennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö, persoonallisuushäiriö, paniikkihäiriö, jakomielitauti. Joten syyt juomiseen saattavat olla mielisairaudestakin johtuvia. Kuitenkin toivoa on. Tehokkaimmat hoitomuodot ovat ns minnesotamalliset hoidot, joita annetaaan esim Helsingissä Kalliolassa ja Lapualla. Ne pohjautuvat AA-filosofiaan ja tähtäävät täysraittiuteen ja onnistumisprosentit ovat hyviä verrattuna A-klinikoiden vastaaviin. Myös Järvenpään sosiaalisairaala on tehokas hoito. Ehkä ystäväsi ainoa mahdollisuus on lopettaa alkoholin käyttö kokonaan. Siihen löytyy tukea lukuisista AA-ryhmistä. Mutta on mahdollista, että hän tarvitsee myös sen ohella psykiatrista hoitoa ja terapiaa. Alkoholismi johtaa ennenaikaiseen kuolemaan keskimäärin 50 vuotiaana. Ehdottaisin, että hän avautuisi asian suhteen esimerkiksi A-klinikan kautta, jolloin voidaan punnita eri hoitomuotoja. Hänen on itse tunnistettava juominen ongelmaksi ja vapaaehtoisesti hakeutua hoitoon. Pakottaa ei voida. Ystävällisin terveisin, Jari Remes Lääketieteen tohtori Yleislääketieteen erikoislääkäri Sisätautien erikoislääkäri Työterveyshuoltoon erikoistuva lääkäri Suomen Terveystalo Oyj Vastaaja: Jari Remes, Lääketieteen tohtori
Kysymysnumero: 1161 Aihe: SydäntauditOlen 51 v. nainen. Minulla on kaksi lasta ja kaksi pre eklampsia gravis-diagnoosia. Verenpaine on heitellut, aikaisempina vuosina vaihtelut olivat pienempiä, mutta nyt suurempia. Nyt myös sydämen syke on alkanut heitellä.
Tein "Hyvä Terveys"-lehdessä olevan verenpaineen seuranta-ohjelman. Viikon aikana minulla oli suhteellisen normaaleja lukemia, mutta myös erikoisia lukemia. Erään illan lukemat olivat seuraavat: vasen käsi 149/93 , syke 50 ja 137/90, syke 47. oikea käsi 163/93, syke 47 ja 155/96, syke 51 Pari päivää myöhemmin erään päivän lukemat olivat seuraavat: vasen käsi 134/95, syke 87 ja 136/92 , syke 91 oikea käsi 141/94, syke 87 (+merkki pienestä rytmihäiriöstä) ja 150/97, syke 93. Olen hoikka (bmw 21), minulla on hyvä kestävyyskunto, en tupakoi, alkoholia käytän vähän, Äidilläni on verenpainelääkitys, samoin tädilläni. Äidinisäni kuoli sydänkohtaukseen, samoin enoni. Sydäntutkimuksia minulle ei ole tehty eikä minulla ole mitään lääkitystä. Verenpaineasioissa olen käynyt sisätautilääkärin vastaanotolla. Hän määräsi verenpaineeseen Orloc-lääkkeen, mutta en käytä niitä enää. Syksyllä kun olin käyttänyt lääkkeitä muutaman päivän, oli ilta jolloin verenpaine tykytteli korkeallla (180/100) ja syke oli alhallla (47). Mitä lääkettä ylipäätään voi käyttää, jos verenpaine vaihtelee paljon? Olen lähdössä kesäkuussa Lappiin vaeltamaan. Olen pyöräillyt paljon., ja haluaisin jatkaa näitä harrastuksia niin kauan kun jaksan. Mutta alkaako sydämeni sairastua? Vastaus: Hei ja kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestä
Iän myötä verisuonten kimmoisuuus vähenee ja verenpaine täten pyrkii nousemaan. Arviolta noin miljoonalla suomalaisella on kohonnut verenpaine, siihen liittyy myös paljon elämäntapoihin liittyviä asioita, ylipaino, suolan käyttö yms. Sinulla näyttäisi olevan elämäntavat hyvät. Matala lepopulssi liittynee hyvään kuntoosi. Monet asiat saattavat nostattaa sykettä, esim tunnetilat, jännitys yms. tällaiset seikat, Alaverenpaineesi on selkeästi koholla. Normaaliksi verenpaineeksi luokitellaan keskimäärin taso 140/85 mmHg.Tavanomaisesti onkin näin, että alaverenpaine on kohonnut. Saamasi Orloc lääkitys on beetasalpaaja ja laskee sykettä ja täten verenpainetta. Ehkä parempi vaihtoehto olisi ns vasodilataattori, esim kalsiumkanavasalpaaja tai angiotensiini II reseptorisalpaaja. Lisäämällä kaliumia ja magnesiumia ja vähentämällä suolan käyttöä myös alentavat verenpainettasi. En usko, että sydämesi on sairastumassa tai sairas, koska pystyt kestävyysurheilua suorittamaan. Hakeudu verenpaineasioihin perehtyneen lääkärin vastaanotolle, olen varma, että sopiva lääkitys löytyy sinulle. Ystävällisin terveisin, Jari Remes Lääketieteen tohtori Yleislääketieteen erikoislääkäri Sisätautien erikoislääkäri Työterveyshuoltoon erikoistuva lääkäri Suomen Terveystalo Oyj Vastaaja: Jari Remes, Lääketieteen tohtori
Kysymysnumero: 1159 Aihe: Muu aiheHei! Ovatko sukupuoliteitse leviävät ja tauteja aiheuttavat mycoplasmat täysin samoja mycoplasmatyyppejä, kuin sukupuolielinten normaaliflooraan kuuluvat mycoplasmat? Jos ovat, niin mistä sitten infektio johtuu?
Jos lapsen äidillä on synnytyksen aikana mycoplasman aiheuttama tulehdus, niin olisiko lapsen syytä käydä aiheesta lääkärissä? Vastaus: Kiitos kysymyksestäsi.
Mycoplasma genitaliumin taudinaiheuttamiskykyä on tutkittu vasta viime vuosina. Se ei ole oireisen taudin aiheuttajana klamydian luokkaa, eikä se aiheuta samalla lailla lapsettomuutta hoitamattomana (nykytiedon mukaan). Ruotsalaisessa tänä vuonna julkaistussa tutkimuksessa, joka julkaistiin gynekologian alan johtavassa lehdessä, havaittiin (aineistona melkein 6000 naista) mycoplasmaa 2.1% naisista, mutta tautia tai oireita ei kaikilla naisilla havaittu. Monissa tutkimuksissa mycoplasma genitaliumin on havaittu aiheuttavan oireisia tulehduksia henkilöillä, joilla yleinen vastustuskyky on heikentynyt (esim HIV-positiivisilla tai immunosupressiivista hoitoa saavilla henkilöillä). Mycoplasmat ja ureaplasmat ovat olleet jo vuosia ennenaikaisuuden tutkimuskohteena, mutta selkoa asiaan ei ole tullut. Keskoset luonnollisesti ovat sairaalahoidossa, ja saavat usein antibiootteja varsin laajakirjoisesti tehohoidossa. Vastaaja: Mervi Väisänen-Tommiska, LKT
Kysymysnumero: 1158 Aihe: Muu aiheHei,
Olen melko alkuvaiheessa raskauttani. Join alkoholia suuren määrän ja poltin tupakkaa päivä sen jälkeen kun hedelmöittyminen tapahtui, eli raskausviikolla 3. En siis tuolloin tiennyt olleeni raskaana. Sen jälkeen en ole juonut tai polttanut. Olen erittäin huolissani aiheutinko vauvalla vahinkoa. Onko mahdollista, että vauvalla on aiheutunut tuosta illasta vahinkoa? Vastaus: Kiitos kysymyksestä!
Jos tarkoitat, että päihteiden käyttö tapahtui päivä yhdynnän jälkeen, ei ole todennäköistä, että hedelmöittyminen olisi tapahtunut juuri tuona päivänä. Siittiöt säilyvät hedelmöittämiskykyisinä naisen elimistössä 3-4 päivää. Solut ovat aivan raskauden alussa kaikkivoipaisia eli totipotentteja. Näin ollen elinvaurioiden tai alkoholisyndrooman riski ei liene kohdallasi kertomasi perusteella koholla. Keskenmenon riski, nimenomaan varhaisen (alle 12 viikolla tapahtuvan) voi olla suurentunut, jos alkoholia käyttää suuren annoksen kuvaamassasi raskauden vaiheessa, jolloin nainen ei vielä tiedä olevansa raskaana. Odota siis rauhassa ensimmäistä seulontaultraäänitutkimusta noin raskausviikolla 11-12. En näe syytä huoleen. Onnea odotukseesi! Vastaaja: Mervi Väisänen-Tommiska, LKT
|
Kysy lääkäriltä