Selaa vastauksiaVoit rajoittaa näytettävien vastausten joukkoa antamalla hakusanoja ja/tai valitsemalla tietyn aiheen. Hakutulokset päivittyvät, kun painat Päivitä-painiketta.
Voit myös valita vastausten järjestyksen sekä yhdellä sivulla näytettävien vastausten lukumäärän.
Löytyi 665 vastausta.
Tri Lindberg: Kun 14.3. vastasit erittäin selventävästi, niin vielä kysymys 3 osalta (koskien haitta-asteen laskentaa), olisitko ystävällinen ja jatkaisit yhdellä tarkistusosoiolla jonka jaottelin alaosiin tässä:
a) Kun ei ole varsinaista yhtä hoitavaa lääkäriä, vaan erillisten sairauksien erilliset haittaluokat on tehnyt vaikkapa 4 eri lääkäriä ja siis on 4 erillistä lausuntoa (siten 4 "irrallista", kukin yhden vajaavuuden tai sairauden pohjalta määriteltyä haittaluokkaa), niin mikä instanssi tekee tuon kaavasi mukaisen laskennan mukaisesti yhteenvedon, että siitä muodostuu aidosti virallinen, kokonaishaittaluokan ja siitä haitta-asteen, eli invaliditeettiprosentin (lopullinen, laskentakaavan mukainen haittaluokka x5 =invaprosentti) vahvistava ASIAKIRJA? Onko se Kela tai joku muu instanssi? Siis jos tarvitaan hyvin virallinen "statement" viralliselta instituutiolta jossa lopputuloksena on kokonais- h-luokka ja sitä kautta h-aste % määriteltynä/vahvistettuna (ja siis perustuisi vaikkpa 4 lääkärin eri sairauksien ja eri haittaluokkien taustalausuntoihin). b) Olen ymmärtänyt, että Kela saattaisi vahvistaa (a-esimerkin tapaisessa tilanteessa, useasta lausunnosta), mutta vain siinä tilanteessa, että haetaan jotain ns. Kelan etuutta (vammaistukea tms.), mutta jos ei haeta mitään etuutta vaan pelkästään erillisten lausuntojen pohjalta selvitettävää kokonais- h-luokkaa ja h-astetta (%) , niin miten tulisi menetellä? Pahoittelen näin hallintopitoista kysymystäni, mutta vastausta tähän ei ole helppo tavallisen kuolevaisen löytää, niin ehkäpä kokemuksesi tulisi avuksi? Kiitos paljon! Tässä tilanteessa, kun syitä on 4 erilaista ja eri alan spesialistien (oletan mutta ei ole toki välttämätöntä) tekeminä kannattaa toimia niin että hakeudut dokumentoiduin haitta-asteiden määritystiedoin yleislääketieteen erikoislääkärin vastaanotolle. Hän voi tehdä täten lausunnonomaisen yhteenvedon todetuista haitta-asteista ja (varsin todennäköisesti) vahvistaa nämä käsitykset. Sen jälkeen ko. kaavaa noudattaen laskea ko. kokonaishaitta-aste. Lausunto sitten vain KELA:an niitä toimenpiteitä varten joita siltä odotat. KELA:n asiantuntijalääkäri käsittelee lausunnon mutta kapulan saattaa kuitenkin matkaan laittaa arvioimalla esim. haitta-asteet eri tavalla.
Vastaaja: Leif Lindberg, LL
Olen lapsesta lähtien (n. 10v.) saanut tärinäkohtauksia etenkin iltaisin juuri nukahtaessa ja myös unen aikana. Lapsena kohtaukset ilmenivät vatsakipu-, pahoinvointikohtauksina ja tärinänä ja asiaa tutkittiinkin epilepsiana. Epilepsiaa ei kuitenkaan koskaan todettu, mutta aivosähkökäyrästä löydettiin poikkeavuus. Tuossa reilusti yli kymmenen vuotta vanhassa epikriisissä lukee seuraavasti: "EEG:ssä todettu jonkinlaista purkauksellista toimintaa. Vireystilan laskiessa ja nukahtaessa tulee frontaalisti painottuvaa terävää aaltotoimintaa, jossa myöskin noin sekunnin kestävä piikki-hidasaalto -tyyppinen muoto. Unen aikana myöskin teräviä aaltoja." Haluaisin tietää mitä tämä tarkoittaa ja voiko tällä olla jotain tekemistä kokemieni paniikkikohtauksien kanssa? Olen siis 27-vuotias nainen ja nämä kohtaukset ovat osa elämääni vielä edelleenkin. Kohtaukset ilmenevät jotakuinkin samassa muodossa, enemmän kuitenkin ehkä vertaisin niitä paniikkikohtauksiin. Kohtauksia tulee useimmiten nukahtaessa ja kesken unen niin, että herään unesta. 20-vuotiaana kävin samanlaisissa testeissä, joissa otettiin sekä sydänkäyrä että aivokäyrä valveilla ollessani ja unen aikana. Myös viimeisimmällä kerralla löydös oli samanlainen, mutta tällöinkään asiaa ei minulle selitetty. Osaisitko sinä kertoa mistä on kyse ja mihin minun kannattaisi ottaa yhteyttä jos haluaisin, että asiaa tutkittaisiin?
Hei,
epilepsia on kohtauksellinen keskushermostosairaus, jonka oireena voi esiintyä erilaisia kohtauksia. Kohtauksiin voi liittyä tajunnan menetys, mutta myös esim. lyhytkestoisia melko lieviä oireita kuten sensorisia oireita (puutumisia), motorisia oireita (nykiminen) tai omituista oloa voi esiintyä ilman tajunnan häiriötä. Diagnoosia varten on tärkeää nähdä sopivan kohtausoireilun lisäksi poikkeava aivosähkötoiminta kohtauksen aikana tai kohtausten välillä. Tyypillisiä epilepsiaan viittaavia muutoksia aivosähkökäyrässä on piikki-hidasaaltotoiminta (ns. spike-wave) tai teräviä aaltoja (sharp waves). Jos kaikki sopii yhteen, voidaan diagnosoida epilepsia. Epilepsiatyyppi riippuu löydöksistä ja oireista ja tyypistä voidaan ennustaa, mikä on paras hoito. Jos kohtaustoiminta toistuu, yleensä päätetään hoitaa lääkkeillä. Jos näin ei ole vielä tehty, olisi hyvä keskustella neurologin kanssa diagnoosista ja hoitovaihtoehdoista. Myös paniikkityyppiset kohtaukset voivat olla epileptisia kohtauksia, mutta se voi olla myös toinen ongelma, joka mahdollisesti liittyy kohtaushistoriaan (ahdistus liittyen epäselvään tilanteeseen?). Diagnoosia ja hoitoa varten on tarpeen nähdä vanhat EEG, tarv. tehdä uudelleen EEG (aivosähkökäyrä) ja käydä huolellisesti historia ja kliininen tilanne (kliininen tutkimus) läpi. EEG:t tehdään kliinisen neurofysiologian laboratorioissa, tutkimuksia voidaan myös yksityisellä tarjota, muuten neurologisten poliklinikoiden kautta. Mikäli oireita esiintyy pääsäntöisesti nukkuessa, voi olla tarpeen tehdä ns. unipolygrafia (unirekisteröinti), jossa on mukana (EEG:n lisäksi) myös videointi ja hengitystoimintamittauksia sekä sydänfilmi, ja myös jalkojen liikkeet. Sellaisia tutkimuksia tehdään uniklinikoissa (esim. Helsingin uniklinikka, tämä on yksityinen tutkimuspaikka) ja mm. julkisella sektorilla KNF-laboratorioissa (vain osa tarjoaa niin laajasti tutkimuksia). Ennen kuin voidaan lopullisesti sanoa, mikä on diagnoosi ja miten oireet voidaan selittää, on syytä tarkemmin käydä kaikki vanhat tiedot ja nykytilannetta läpi. Paras asiantuntija sinulle on tässä tapauksessa neurologian erikoislääkäri.
LL Leif Lindberg;
Hei, no työurasi kokemuksella varmaan löytyy oikeat vastaukset, kun näihin alla olevaan kolmeen asiaan näyttää olevan vaikea saada asiallisesti vastauksia. Mies 60, fyysisesti normaali kunto paitsi, jo vuosia sitten diagnosoitu COPD, keuhkoahtaumatauti. Kysymys 1: Nyttemmin sydänrasituskokeen lausunto: "Alkaa hengästyä jo 100 W kuormalla ja hengästyminen pahenee/ lisääntyy koko ajan, ausk 0, polkee ikäänsä vastaavan maksimisykkeen eikä rintakipua, lepovaiheessa runsaasti eteisekstroja, verenpainearvot normaalit", niin se KYSYMYS 1: jos varsinaisissa spirometria-arvoissa on epävarmuutta kuten itselläni, niin tukeeko mielestänne tuon lausunnon (alkuosa) enemmän erittäin vaikea-asteista, keskivaikeaa vai vähäistä COPD vaikeus tai haitta-astetta tai "etenemisvaihetta"? KYSYMYS 2: saman rasituskokeen aikana tehty sydänfilmi ei kerro hälyttäviä, mutta joko tuo "runsaasti eteisekstroja" (joita on arjessakin ja rintakirvelyn kera), voisi viitata sydämen vajaatoimintaan (COPD vaurioina), jollaiseksi se pahin tie voi edessäni muuttua? KYSYMYS 3: Jos haitta-astemäärittelyjä ERI SAIRAUKSIIN on vaikkapa 4 eri (yksityis) erikoislääkäriltä: ortopedi, neurologi, keuhkolääkäri, psykiatri, niin onko se Kelan lääkärikomissio, joku heidän nimeämänsä yksittäinen lääkäri vai kuinka nuo 4 haitta-astelausuntoa saadaan YHDEKSI HAITTA-ASTELAUSUNNOKSI/sitä kautta invaliditeettiprosentiksi. Ei sitä nyt sentään potilas sitä yhteenvetoa voi tehdä. Jos 3 kysymystä oli liikaa yhteen niin maksan kyllä toisen palkkion jos tarve ja saan tiedon s-postiini samalla. Tarkoitan, että asialliset vastaukset ovat arvokkaita ja tärkeitä. Suuret kiitokset. Vastaus 1: Tavallisella spirometrialla päästään COPD-diagnoosiin mutta tämän sairauden merkitys fyysisen suorituskyvyn kannalta saadaan selville toisenlaisella rasitustustestillä jota kutsutaan spiroergometriaksi. Kokeen aikana rekisteröitäviä asioita ovat hengitystiheys, uloshengitysilman happi- ja hiilidioksidipitoisuus ja niiden avulla lasketut indeksit. Samalla seurataan myös sydänfilmiä, verenpainetta, hapettumista ja tarvittaessa myös PEF/FEV1-arvoja. Mittaukset tehdään levossa, rasituksessa ja palautumisvaiheessa.
Tällöin pystytään erottelemaan myös esimerkiksi huono kunto varsinaisesta COPD-sairaudesta. Rasitussydänfilmihän tutkii ensisijaisesti sydämen sepelvaltimotilannetta ja myös sydämen "jaksavuutta". Tämän perusteella en pystynyt antamaan arviota COPD:n osuudesta tilanteeseesi. Vastaus 2: COPD-sairauteen voi liittyä eteisperäistä rytmihäiriö-oireilua. Kysymys on siitä, onko sydämen tilannetta selvitelty riittävästi eli myös sydämen kaikukuvaus lienee paikallaan ja onko COPD-sairauden aste sellainen (kts.edellinen vastaus) että se rajoittaa suorituskyvyn 100W:n kuomitukseen. Vastaus 3: Tähän on olemassa oma virallisen asetuksen mukainen laskentakaavansa. Jos haittaluokkia on useita, ne lasketaan yhteen ja tästä summasta vähennetään luku joka saadaan kertomalla haitta-asteet keskenään ja jakamalle tämä tulo 20:lla. Esimerkiksi jos haitta-asteet ovat 3,4 ja 5 kolmesta eri sairaudesta saadaan lopullinen haitta-aste seuraavasti: ensin lasketaan haitta-asteiden summa 3+4+5 = 12. sitten niiden tulo jaetaan 20:lla ja luku vähennetään 12:sta: 3x4x5= 60 ja se jaetaan 20:lla: saadaan 3. 12 – 3= 9. Lopullinen haitta-aste on 9. Vastaaja: Leif Lindberg, LL
Hei!
Olen 34-vuotias nainen, ja minulle on tehty mammografia + ultratutkimus yhteensä kolme kertaa rinnassa olleen kivun takia. Löydöksenä ollut nestekystia. Olen hieman huolestunut siitä, että millaisen säteilymäärän olen mammografiassa saanut? Voiko siitä olla vaaraa? Kahden ensimmäisen kuvauksen väliä oli 2 vuotta, sen jälkeen 3,5 v. Hei!
Kiitos kysymyksestäsi. Useimmiten nuorelle (lue alle 40 vuotiaalle) naiselle tehdään ultraäänitutkimus rintojen tutkimiseksi juuri säderasitussyistä. Seulontamammografiavaiheessa tutkimus tehdään kahden vuoden välein toistuen 10 vuoden ajan. Tavoitteena on mahdollisimman vähäinen sädetysrasite, mutta toisaalta on monia muutoksia, jotka näkyvät huonosti ultraäänitutkimuksessa. Lääketieteessä on paljon tällaisia vaakatilanteita, joissa lääkäri joutuu päättämään, kumpi on eettisesti oikein, tutkia ja rasittaa säteillä vai seurata ultralla. On hyvä, että olet valistunut ja tietoinen säderasituksesta. Huomioi se muussakin elämässäsi valinnoillasi. Nykylaitteiden säderasitus on hyvin vähäinen verrattuna vanhoihin tutkimuslaitteisiin. Vastaaja: Mervi Väisänen-Tommiska, LKT
Hei. Olen 54-vuotias nainen. Rupesin käyttämään hormonilaastareita noin puoli vuotta sitten, mutta noin kolme kuukautta käytin niitä väärin, vasta apteekissa neuvottiin oikea käyttö. Niistä tuli uudelleen kuukautiset josta en tykännyt ja jätin pois kokonaan myös hormonilaastarien käytön. Nyt minulla on vaan Vagifem 10 mikrog, joita laitan kaksi kertaa viikossa emättimeen. Nyt huomasin että ulosteen mukana tulee vähän verta. Onko huolestuttavaa. Yst.väl.Terv. Annikki
Hei Annikki!
Kiitos kysymyksestäsi. Hormonikorvaushoito on haastava laji. Olet sen kantapään kautta oppinut. Emättimeen laitettava paikallishoito on hyvä limakalvojen kunnolle. Nainen sairastuu vähemmän virtsatieinfektioihin, välttää kutinaa ja kuivuutta sekä ulkosynnyttimissä että emättimessä. Ulosteessa ilmenevä veri on itsenäinen oire, joka ei liity mitenkään vaihdevuosiin tai hormonihoitoon. Se vaatii aina lääkärintutkimuksen. Syynä voi olla sekä hyvän- että pahanlaatuisia tauteja. Ota yhteyttä omaa terveysasemaa tai työterveyshuoltoon tutkimusten järjestämiseksi. Vastaaja: Mervi Väisänen-Tommiska, LKT
Tyttöystävällä todettiin klamydia kauan sitten ja tämä ei minussa näy ollenkaan, vaikka olemme harrastaneet seksiä monesti tuon jälkeen ja olen käynyt testeissä myös monesti, silti ei näy mitään. Minulla on katkennut frenulum voiko johtua siitä vai mistä?
Hei!
Kiitos kysymyksestäsi. Klamydia on salakavala seksitauti, joka voi olla oireettomana pitkään. Jos kumppanilla todetaan klamydia, on seksikumppanit syytä hoitaa riippumatta testituloksesta. Katkennut frenulum ei johdu klamydiasta. Ympärileikkaus on tavallisin syy. Vastaaja: Mervi Väisänen-Tommiska, LKT
Hei.
Olen 19-vuotias tyttö ja olen elänyt lesbosuhteessa muutaman vuoden. Seksihaluni eivät tunnu tyydyttyvän millään, vaikka saan seksiä harrastettaessa orgasmeja ja voin saada niitä myös masturboimalla. Välillä tunnen halua, vaikka minua ei edes huvita harrastaa seksiä sillä hetkellä. Tunne ahdistaa minua ja toivon joskus, että halu katoaisi kokonaan. Voin olla useitä päiviä harrastamatta seksiä ja masturboimatta, vaikka tuntisinkin jatkuvasti halukkuutta. Halu ei varsinaisesti "voimistu" tai "heikkene" missään vaiheesa, vaan on ikään kuin vakio. Tunne on todella turhauttava, sillä halu palaa parin minuutin kuluttua voimakkaastakin orgasmista, tai vaikka olisin saanut useita orgasmeja peräkkäin. Onko minussa jokin vika? Voiko tätä hoitaa jotenkin? Miten minun tulisi toimia? Hei!
Kiitos kysymyksestäsi. Sinussa ja toiminnoissasi ei ole mitään vikaa. Seksuaalisuus ja halu ovat elämään kuuluvat osiot, joiden painoarvo on erilainen eri elämänvaiheissa. Sen sijaan mietin, onko ahdistuneisuutesi asiasta sellaista, että kaipaat siihen apua. Kysymystekstisi perusteella vaikuttaa siltä, että olet huolissasi, ja siksi mietinkin, että ehdotan keskusteluavun hakemista ahdistukseen. Vastaaja: Mervi Väisänen-Tommiska, LKT
Olen 27-vuotias normaalipainoinen mies jolla on ollut vuodesta 2008 kasvavassa määrin vasemman puolen niskakipuja ja lapaluiden poltetta. Mitään selitystä ei näille ole löydetty röntgenkuvissa eikä fysiatrin testeissä. Vuodesta 2008 kasvaen oireet ovat pahentuneet ja oireita on tullut paljon lisää.
-Vasemman puolen kasvojen pistelyä/puutumista -Ajoittain erittäin kovaa ahdistusta -Erittäin pahoja keskittymisongelmia jotka ilmenee niin pahoina että päivittäisiä asioita kuten kaupassa käynti, siivoaminen jne on mahdoton suorittaa. -Maku- ja hajuaistin muutoksia. Vuonna 2012 toukokuusta aina elokuulle asti kaikki maistui ja tuoksui voimakkaasti sanoisinko raudalle. Makua on vaikea kuvailla.Tällöin olin myös kovassa kuumeessa noin puolitoista kuukautta. Nykyään tätä makua ja hajua ilmenee lähinnä proteiinipitoisissa ruuissa kuten lihassa, kananmunissa jne, mikä sinänsä kuulostaa tosi oudolle. -Voimakasta tunteiden latistumista, mikään ei tunnu miltään. -Niskan tunnottomuutta -Lihaskipuja ja lihasten surkastumista/häviämistä/voimattomuutta -Muistihäiriöitä -Toiminnan suunnitelun vaikeus -Epätodellinen olo -Päänsärky Oireista tarkennuksena vielä hieman. 2008 vuonna alkoivat siis vasemman puolen rajuilla niskakivuilla ja kipu tuntuu suurimman osan ajasta pistemäisenä hieman vasemman korvan alapuolella ja lievänä koko vasemmassa puolessa niskaa. Kasvojen puutuminen melkein kokoaikaisena vasemmalla puolella kasvoja ja välillä vasemman silmän katsehäiriöitä. Tuntuu kuin silmä olisi "taaempana" kuin oikea silmä. Selässäni on todettu skolioosi, 16-vuotiaana olin leikkauksessa hydronefroosin takia, tällä hetkellä munuaisarvot normaalit. Hemoglobiini 170. Talvella 2009 sain lääkärin vastaanotolla kouristuskohtauksen jossa kramppasin ja silmät kääntyivät ylösalaisin, hetkellinen tajuttomuus. Mitään erikoista ei todettu. MS-tauti suljettu pois neurologin toimesta. Monimuotoisille oireillesi on mielestäni vaikea löytää yhteistä nimittäjää. Oireiden pitkä kesto sulkee monia vakavimpia syitä pois. Millä tavalla MS poissuljettiin? Oliko aivojen MRI eli magneettitutkimus normaali ja suoritettiinko myös likvor eli selkäydinnestetutkimus? Neuroborrelioosi voi joskus aiheuttaa tällaisia oireita joten sen poissulku tuntuu aiheelliselta. Kyseessä on punkin levittämä hidaskulkuinen bakteeritulehdus. Oletkohan altistunut punkin puremille ja onko niistä koskaan aiheutunut erythema migrans -nimistä punoittavaa ihottumaa? Myös nuo hermojuuriperäisiksi sopivat polttelut sopisivat periaatteessa borrelioosin aiheuttamiksi. Joskus neurologisten oireiden syytä ei löydy laajoissakaan tutkimuksissa, jolloin syyksi saatetaan katsoa toiminnalliset oireet ilman neurologista sairautta. Valitettavasti kysymyksesi ei sovellu kovin hyvin vastauspalstalla vastattavaksi, ja siitä puuttuu muutamia oleellisia seikkoja. Toivottavasti näistä ajatuksista on kuitenkin apua jatkoa ajatellen.
Vastaaja: Risto O. Roine, neurologian professori
Kun moni tekee sitä et syö vähän härskiintynyttä kalaa
joka on ollut pakkasessa pitkään. Onko siinä sellaisia bakteereja, jotka aiheuttaa ihmiselle ongelmia tai on jopa vaarallisia. Bakteerit ovat pilaantuneen kalan suurin riski. Suurella osalla näistä bakteereista ei ole käytännössä terveydellistä merkitystä mutta muutama niistä voi olla jopa hengenvaarallinen. Listeria-niminen bakteeri voi viedä jopa hengen heikkokuntoiselta ihmiseltä ja jäykkäkouristusta aiheuttava Clostridium botulinum on vielä vaarallisempi. Ainakin Listerian kohdalta muistan uutisoidun epidemian.
Muut pilaantumisen aiheuttavat bakteerit hajottavat kalan valkuaisaineen pahanmakuisiksi yhdisteiksi. Pilaantuneen kalan tuttu haju johtuu juuri tästä prosessista. Kalan säilyvyyttä edistää säilytys riittävän matalassa lämpötilassa ja pakastaminen lienee turvallisin. Kalat tuleekin heti pyydystyksen jälkeen tämän takia laittaa jäihin kuten ammattikalastajat aina tekevät. Myös suolaus, ikivanha konsti, on tehokas. Suolan määrän pitää vain olla suuri, vähintään 10% kalan painosta. Tyhjiö- tai suojakaasupakkaus edistävät säilyvyyttä myös. Vastaaja: Leif Lindberg, LL
Olen 43-vuotias, juuri terveystarkastuksessa käynyt mies. Kaikki veriarvoni olivat normaaleja, paitsi hieman kohonnut huono kolesteroli, johon saan lääkitystä (Atorvastatiini).
Olen syönyt antidepressantteja sekä mielialantasaajia (Lamictal) jo parikymmentä vuotta. Diagnoosini on luultavasti II-tyypin bipolaarinen, depressiopainoitteinen mielialahäiriö; ei sairaalajaksoja ja yksi maaninen episodi väärän lääkityksen takia (vääränlainen antidepressantti). Ei psykoottisia oireita, ei ainakaan vahvoja. Yllätykseksi tuli tänään verikokeista paljastunut mahdollinen kilpirauhasen vajaatoiminta. Kuulin huonosti puhelimessa lääkärin kertomat luvut (jotka hän kehotti välittämään psykiatrilleni). VT4 on 9,6 (ymmärtääkseni viitearvot ovat n. 9-21). Toisaalta TSH (?) on vain 0,265 (viitearvot n. 0,5-3,6). Minulla on usein vaikeuksia päästä ulos kotoa ja solmia ihmissuhteita - teen työtä freelancer-kirjoittajana. Siksi psykiatrini on jo määrännyt minulle tyroksinia 25 mikrogrammaa. Kun yleislääkäri kuuli, että syön jo lääkettä, hän kehotti tuplaamaan annoksen ja konsultoimaan psykiatria. Psykiatri oli heti valmis nostamaan annoksen 0,1 mikrogrammaan. Ihmetyksekseni jäi se, että ymmärrän VT4-arvon olevan matala, etenkin kun syön jo tyroksinia. Mutta mitä ihmettä TSH 0,265 tarkoittaa? Eikö se viittaisi pikemminkin kohonneeseen kilpirauhasen tuotantoon. Olen hyvin ihmeissäni näiden lukujen kanssa. Olen kuitenkin jo sopinut psykiatrini kanssa, että tyroksiini-annostus nostetaan 0,1 milligrammaan. Voisinko saada jonkinlaisen vastauksen tähän minulle käsittämättömään tulosten mahdolliseen ristiriitaan? Ystävällisesti, NN, 43 vuotta, mies. Hei ja kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestä
Se että on samanaikaisesti matala TSH ja T4V voi viitata aivolisäkeperäiseen syyhyn. Se on hyvin harvinaista. Kehottaisin sinua hakeutumaan endokrinologin vastaanotolle. Ystävällisin terveisin, Jari Remes Lääketieteen tohtori Yleislääketieteen erikoislääkäri Sisätautien erikoislääkäri Työterveyshuoltoon erikoistuva lääkäri Terveystalo Vastaaja: Jari Remes, Lääketieteen tohtori
|
|


Kysy lääkäriltä