Selaa vastauksia

Voit rajoittaa näytettävien vastausten joukkoa antamalla hakusanoja ja/tai valitsemalla tietyn aiheen. Hakutulokset päivittyvät, kun painat Päivitä-painiketta. Voit myös valita vastausten järjestyksen sekä yhdellä sivulla näytettävien vastausten lukumäärän.
Hakusana(t):Kysymyksen aihe:
Löytyi 835 vastausta.
 
Sivuja yhteensä 42 :  12345...+10Loppuun

Kysymysnumero: 1632   Aihe:  Muu aihe
to 19.3.2015

Kysymyksen aihe: Verenvuototaipumus ja infrapunasauna

Olen 59-vuotias nainen, jolla on todettu metabolinen oireyhtymä, painoindeksi 35 ja hidastunut veren hyytyminen, mustelmia tuee helposti, ei varsinaista hemofilia-dg  (tutkittu SPR:ssä von Willebrandt –epäilynä), diagnoosia ei kuitenkaan annettu, hyytyminen tapahtuu, mutta selvästi normaalia hitaammin ja syytä tähän ei löytynyt. Suositeltiin mahd. leikkauksiin mennessä välttämään pari vk. särkylääkkeitä sekä hyviä rasvoja ja että leikkauksessa käytettäisiin jäämurskaa. Kaikissa pienissä leikkauksissa on ilmennyt norm. runsaampaa verenvuotoa, kuten sterilisaatiossa, myös hampaiden poistossa vuoto on jatkunut pidempään; nielurisaleikkauksenkin jälkeen haavat aukesivat ja tuli vuoto.

Tahtoisin hankkia INFRAPUNASAUNAN. Olen kuitenkin lukenut jostain esitteestä, että sitä ei suositella henkilöille, joilla on verenvuototaipumusta. Ilman haavoja yms. minulla ei ilmene vuotoja, ei esim. nenäverenvuotoa. Voisiko minun olla turvallista käyttää infrapunasaunaa, mikäli sitä tulisi otettua korkeintaan 30 min. kerrallaan ja korkeintaan 3 x /vk? Asun omakotitalossa ja kylmänä vuodenaikana infrapunasaunalla varustettu suihkukaappi olisi suuri parannus elämänlaatuun lämmityskustannusten jäädessä silti pieniksi ja lämmön saisi nopeasti. En ole löytänyt riittävän selkeää vastausta netistä.
Vastaus:
Kysymyksesi on vaikea. Periaatteessahan infrapunasäteily "vain" lämmittää ja siksi sitä sovelletaankin saunan tai vaikkapa ulkoterassin lämmön lähteenä. Tällöin ilmaa ei tarvitse lämmittää vaan säteet kuljettavat lämmön iholle. Periaatteessa siis vaaratonta siinäkin mielessä että suuri osa auringon säteilystä on infrapunasäteilyä.

Infrapunasäteily kuitenkin tunkeutuu ihon läpi kudoksiin toisin kuin tavallinen valo. Sitä on siksi käytetty hoitomenetelmänä kivunlievitykseen ja edistämään haavojen parantumista. Tämä perustuu osin säteilyn lämpövaikutukseen. Tiedetään, että tämä säteily vaikuttaa soluelinten, etenkin mitokondrioiden toimintaan.

Täysin varma en siksi asiasta ole mutta arvelen kaikesta huolimatta infrapunasaunan sopivan myös sinun tapauksessasi. Valmistajan on kuitenkin pystyttävä antamaan aukoton vastaus kysymykseesi ennen kuin ostat tuotteen.
Vastaaja:  Leif Lindberg, LL

Kysymysnumero: 1629   Aihe:  Kuukautiset
to 26.2.2015

Hei!
Olen 22-vuotias tyttö. Olen tällä hetkellä opiskelijavaihdossa. Minulla ei ole tullut kuukautisia 3 kuukauteen. Marraskuussa 2014 minulla tuli ne viimeksi normaaleina. Joulukuussa ei, sitten tammikuussa minulla tuli kuukautisten sijasta ruskeaa vuotoa vähän. Helmikuu on nyt loppumassa, eikä niitä ole vieläkään tullut.
Vaihdossa ollessani olen laihtunut, mutta en niin paljon että sen pitäisi vaikuttaa tällä tavalla. Olen normaalipainoinen (170 cm, ja painoa 70-80kg). En ravitse ja nesteytä itseäni samalla tavalla ulkomailla, kuten teen sitten kotona. Joskus on mennyt muutamakin päivä syömättä ilman kunnon ateriaa. Vain hedelmää ja leipää ja joskus ei niitäkään. Ja sitten vain muutama lasillinen vettä vain yhdessä päivässä.
Olen erittäin huolestunut. Stressaan aina välillä, mutta se on tavallista opiskelijalle, eikä stressi ole vaikuttanut koskaan kuukautisiini.
Sitten kun kuukautisten aika olisi, niin alavatsassa tuntuu siltä että ne voisivat jo kohta alkaa, mutta ei ne sitten olekaan alkaneet. Myös rinnat tuntuvat aroilta samoihin aikoihin.
Kuukautiseni eivät ole koskaan olleet säännölliset, mutta aina ne on silti tulleet. Joskus ennenkin välistä on korkeintaan jäänyt vain yksi kuukausi, mutta silti ne on aika säännöllisesti tulleet.
Pystytkö sanomaan mitä tämä tarkoittaa, ja voitko antaa jotain neuvoja?
En haluaisi ottaa mitään hormoonilääkettä.
Vastaus:
Hei!

Kaikkein tärkeintä on nyt tehdä raskaustesti. Et kirjoita sanaakaan ehkäisystäsi. Et myöskään kerro, oletko terveydenhuoltopalveluiden piirissä vaihtopaikkakunnallasi tai onko sinulle toimiva matkavakuutus, joka korvaa kulut tällaisissa tilanteissa.

Jos et ole raskaana, hoidoksi tarvitset kiertoa säännöllistämään lääkitystä. Raskaustestin onnistut varmasti tekemään ilman terveydenhuoltopalveluitakin, mutta muutoin hoitoa varten täytyy mennä lääkäriin.

Kysymysnumero: 1628   Aihe:  Raskauden ehkäisy
to 26.2.2015

Hei!

Kysyisin, onko syytä huoleen esim. laskimotukoksen riskin suhteen.
Olen ottanut Norlevo 1,5mg jälkiehkäisypillerin syyskuussa -14, marraskuussa -14 ja tammikuussa -15. Vuodessa suositeltu maksimimäärä taitaa olla juuri tuo 3, joka nyt on täyttynyt jo tässä 5kk aikana..
Kuukautiskiertoni tai -vuotoni ei ole sekoittunut juuri ollenkaan tablettien ottamisen seurauksena. Kuukautisvuoto on alkanut joka kerta 6 vrk tabletin ottamisesta.

En ole ennen syönyt e-pillereitä, mutta nyt olen aloittamassa ne ensi kierrosta. Laskimotukosriski on ilmeisesti korkeimmillaan pillereiden syönnin ensimmäisen vuoden aikana ja nyt huolettaa, kasvattavatko nuo muutamien edellisten kuukausien aikana syödyt hormonipommi je-pillerit yhdessä nyt alkavan hormonaalisen ehkäisyn kanssa riskiä entisestään? Myös lentomatka - joskin lyhyt - on tulossa pillereiden aloituksen jälkeen.

Minulle e-pillerit määrännyt hoitaja kysyi kyllä käynnilläni myös mahdollisista je-pillereistä, johon valitettavasti valehtelin sujuvasti päin näköä ottaneeni syksyllä yhden pillerin. Kysymys tuli niin äkkiä ja häpesin niin lyhyen ajan sisään otettua montaa jälkiehkäisyä, joten pilasin siinä kohtaa mahdollisuuteni jutella tästä huolesta.
Olen 21v. Suvussani esiintyy joitakin laskimotukosriskiä kasvattavia sairauksia, mutta minut todettiin täysin esteettömäksi aloittaa e-pillerit. Mitä jos olisin kertonut hoitajalle totuudenmukaisesti viime kuukausina syömäni je-pillerien määrän, olisiko e-pillerien aloitus jotenkin tarkasteltu uudelleen? Kuinka hormonit, kuten je-pillerin keltarauhashormoni, poistuvat kehosta vai varastoituvatko ne elimistöön? Entä auttaako asiaa yhtään, jos lykkään e-pillerien käytön aloitusta esimerkiksi kuukaudella, jolloin elimistö saisi "toipua" vielä jälkiehkäisypillerien levonorgestreelistä?

Suuret kiitokset vastauksestasi!
Vastaus:
Hei!

Kiitos tärkeästä kysymyksestäsi. On erittäin tärkeää juuri käyttämiesi jälkiehkäisyvalmisteiden takia aloittaa mahdollisimman pian luotettava ehkäisy sinulle.

Kysymyksestäsi jää epäselväksi, oletko aloittamassa vain keltarauhashormonia sisältävän ehkäisypillerin vai yhdistelmäehkäisyn. En myöskään saanut kysymyksestäsi selkeää vastausta siihen, onko suvussasi ilmennyt veritulppia.

Olet nuori ja selkeästi tarvitset luotettavan ehkäisyn, jota ilmeisesti olet juuri aloittamassa seuraavasta kuukautisvuodosta. Käyttämäsi jälkiehkäisypillerit eivät lisää nyt aloitettavan ehkäisyn laskimoveritulppariskiä.

Kysymysnumero: 1625   Aihe:  Muu aihe
to 19.2.2015

Olen 37-vuotias mies. Minulta poistettiin oikeasta isovarpaasta kynsi tuhoamalla kynsiaihio, tämä oli siis lopullinen kynnenpoisto. Toimenpide tehtiin koska se oli niin huonokuntoinen ja kasvoi jatkuvasti sisään. Toimenpiteestä on noin 7 vuotta. Nyt varpaassa kasvaa hieman kynnen jämiä ja on kasvanut jo vuosia(kynsipohjassa).. Varvas on ajoittain kipea ja toisinaan taas ihan ok. Sitä se on ollut melkein alusta lähtien. Kävin näyttämässä tätä ortopedille pari viikkoa sitten, joka sanoi että varvas näyttää ihan hyvältä ja niinhän se näyttää. Sanoi että varpaassa on ns. ääreisverenkierto ja että arpikudos ei ikinä ole entisenlainen. Suositteli että liuotan varvasta jossain lievästi antiseptisessä liuoksessa jos särkee. Kun kävelen kenkien kanssa ulkona, särkyä yleensä ei ole. Se on yleensä on/off kipua ja varvas on joskus arka. Puristelemalla varvasta en löydä mitään sisään kasvanutta kynttä ja se kestää aika hyvin puristusta.

Kysyisin siis seuraavaa:

1. Onko mahdollista kuvata varvas jollakin millä näkisi esim. kasvaako kynttä varpaan sisällä?

2.Ortopedi puristeli varvasta. Tekikö hän sen tunnustellakseen että onko sisällä kasvavaa kynttä vai miksi? Olisiko hän huomannut sisään kasvaneen kynnen?

3.Onko teillä suositella jotain hyvää liuosta jalan liuottamiseen?
Vastaus:
1) en näe mieltä kuvauttaa esim magneetilla varvasta sillä jos kynttä näkyy niin sieltä kärkiluustahan se kasvaa.Kyse voi olla kynsipohjan sarveistumisestakin.
2) ortopedi arvioi puristelemalla mahdollisia paikallisten kovettumien /kynsijämien mahdollista mekaanista kivun aiheutumista, toinen syy on ollut mahdollisen varpaan sisäisen tulehduksen arviointi.
3)ehdotan että hakeudut koulutuksen saaneelle jalkojen hoitajalle. Arvelen että hän pystyy sinua auttamaan liottamisten sijaan. Osaa myös antaa asiantuntevimman arvion tilanteesta.
Vastaaja:  Leif Lindberg, LL

Kysymysnumero: 1627   Aihe:  Kuukautiset
ti 10.2.2015

Olen 26-vuotias nainen, 54kg/160cm, perusterve kasvissyöjä. Kuukautiseni ovat aina olleet säännölliset, mutta nyt ne ovat 2kk myöhässä. Lähdin tammikuun alussa ulkomaille, ja kuukautisten olisi pitänyt tulla samoihin aikoihin. Luin että aikaero + stressi voivat vaikuttaa, mutta nyt hämmästyttää että helmikuun menkat jäivät myös tulematta. En ole vielä käynyt lääkärissä koska se edellyttäisi matkustamista toiseen maahan. Olen kuukauden sisään tehnyt 3 raskaustestiä, kaikki negatiivisia. Ehkäisymenetelmänä ollut pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa kondomi, eikä vahinkoja sen suhteen ole tapahtunut. Miten minun tulisi asian suhteen toimia? Mainittakoon vielä että loka-joulukuun ajan treenasin kovaa personal trainerin valmennuksessa, ja olin joulukuun vähäkalorisella dietillä ravintoaineita laiminlyömättä.
Vastaus:
Hei!

Kiitos kysymyksestäsi.

Mikäli et ole raskaana, voisit käyttää keltarauhashormonia kiertoa tasaamaan. Sitä ei ikävä kyllä tietääkseni saa ulkomailtakaan ilman reseptiä. Alle 6kk kuukautisten puuttuminen ei ole vaaraksi terveydellesi.

Kysymysnumero: 1624   Aihe:  Kuukautiset
ke 28.1.2015

Hei. Olen 36- vuotias nainen. Minulla on kolme lasta ja olen tullut raskaaksi melko helposti. Minulla on pari vuotta sitten todettu pco tyyppiset munasarjat. Kuukautiset tulevat ajallaan, mutta ovat muuttuneet parin viime vuoden aikana todella niukoiksi. Ennen kuukautiset kesti 7 päivää ja nyt vain muutaman päivän. Yhtenä päivänä vuotaa vähän enemmän, mutta ei paljon silloinkaan. Gynekoligini ei ole tähän juuri ottanut kantaa. Sanoi vain, että sehän on hyvä asia. Olen lievästi ylipainoinen. Pitääkö tästä niukkenemisesta olla huolissaan?
Vastaus:
Hei!

kiitos kysymyksestä.

Sinulla ei ole syytä huoleen. Kuukautiset voivat olla naisella eri elämänvaiheissa erilaiset ilman sairautta.

Kysymysnumero: 1622   Aihe:  Muu aihe
ke 28.1.2015

Hei,
Poltin raskauden puolesta välistä max. 5 tupakkaa päivässä. En voi antaa tätä anteeksi itselleni, ja olenkin sairastunut yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön. Joka päivä mietin, voiko lapseni vielä sairastua tupakointini takia syöpään. Hän on jo 10-vuotias. Raskaus sujui normaalisti, lapsikin oli yli kolmikiloinen. Leukemian ja raskauden aikaisen tupakoinnin yhteydestä olen lukenut. Voinko jo huokaista helpotuksesta vai onko edelleen riski sairastua tekoni vuoksi?
Vastaus:
Hei!

kiitos kysymyksestä. Raskausaikana kerrot polttaneesi muutaman tupakan päivässä, ilmeisesti vain raskauden loppupuolella. Raskausajan tupakoinnin vaikutuksesta lapsen tulevaan terveyteen tiedetään paljon, mutta kaikki tieto on tietoa riskeistä, ei suoraan tietoa varmasta sairastumisesta.

Olennaista on, että et tupakoi enää ja opetat terveet elämäntavat kymmenvuotiaallesi. Hän on nyt hyvin oppimisherkässä iässä. Tupakoivien äitien lapsista huomattavasti suurempi osa aloittaa tupakoinnin kuin tupakoimattomien. Mikäli äitinä yrität tupakoida "salaa", vaikutus on kuin kehottaisit lastasi myös tähän salattuun intohimoon.

Raskauden ajan tupakointi on annosriippuvaista, eli riskit ovat suuremmat paljon polttavilla. Tästä voit onnitella itseäsi. Yleisesti voi siis sanoa, että tupakoinnin vähentäminenkin raskausaikana ehdottomasti kannattaa.

Kysymysnumero: 1621   Aihe:  Vauvan odotus
ke 28.1.2015

Hei!
Haluaisin tietää voiko A olla lapseni isä ja jos, kuinka todennäköistä se on.

Olin yhdynnässä A:n kanssa 29.11. Tämän jälkeen B:n kanssa yhdyntäpäivät ovat 6., 7. ja 13.12.

Hakeuduin useamman viikon jatkuneen epämääräisen vuodon takia gynekologille 16.1. Tuolloin tehdyssä ultraäänitutkimuksessa todettiin "kohdunsisäinen raskaus, yksi elävä sikiö, jonka pää-perämitta 1,5 cm vastaten raskausviikkoja 7+6." Suullisesti lääkäri arvioi raskauden alkamisajankohdaksi 10.-11.12.

En tarkalleen muista koska minulla oli marraskuussa kuukautiset. Lokakuussa kuukautiset alkoivat 23. tai 24.10. Kierto on ollut melko säännöllinen, noin 26-28 päivää. Olen 43-vuotias ja minulla on diabetes sekä verenpainelääkitys.

Olen kuullut, että ultraäänitutkimukseenkin perustuva arvio raskauden alkamisajankohdasta voisi heittää jopa 7 päivää. Pitääkö tämä paikkaansa ja voisiko A olla isä?
Vastaus:
Hei!

Kiitos kysymyksestä.

B on lapsen siittäjä antamiesi tietojen valossa.
Ultraäänitutkimuksen laatu ja tarkkuus riippuvat laitteen, tekijän ja kohteen laadusta. Uudemmilla laitteilla näkyvyys on huomattavasti parempi ja tarkempi. Tekijän kokemus ja taito vaikuttavat merkittävästi tarkkuuteen. Lisäksi kohde (eli nainen) vaikuttaa tarkkuuteen, esimerkiksi lihavuus heikentää näkyvyyttä.

Ultraäänitutkimuksessa laite ei vastaa raskauden kesto määrityksestä vaan tutkimuksen tekijä.

Kysymysnumero: 1619   Aihe:  Muu aihe
la 24.1.2015

Hei,

Lisäystä kysymykseeni numero 1618.

Haluaisin vielä tarkentaa, että, jos alapäästä vuosi kohdunpoiston jälkeen otettu korkean riskin hpv-dna -testi on negatiivinen,
niin voiko siitä päätellä, että korkean riskin virukset ovat lopulta poistuneet kokonaan elimistöstäni eli niitä ei voi esiintyä enää esim. suussa (jos olisin sen suuseksissä saanut aikoinaan sinnekin). DNA-testin jälkeen ei ole ollut uusia kumppaneita, ja muutenkin olen pitkässä ja vakaassa parisuhteessa, joten en siten pelkää uutta tartuntaa.

Kuten aikaisemmassa viestissäni kirjoitin, niin luin jostakin, että HPV voisi tarttua myös suutelemalla.
Eli pitääkö loppuelämäni pelätä, että voin jopa suutelemalla tartuttaa korkean riskin HPV:n toiselle (en tarkoita omaa kumppaniani, jolta uskon viruksen aikoinani saaneeni), jolla sitä ei olisi ennestään. Kuinka todennäköistä korkean riskin HPV:n tarttuminen on suutelemalla, tapauksessani, kun alapään DNA-testi on negatiivinen ja kuinka todennäköisesti aiheuttaisi saajalleen suun /kurkun syöpää?
Ja eikö toisaalta lähes kaikilla aikuisilla nämä virukset jo olekin?

Nim. koko loppuelämä pelossa ja ahdistuksessa?
Vastaus:
Hei vielä

Alapääsi solumuutokset on hoidettu. Noudata tarkoin sairaalasta annettuja seurantaohjeita.

Bakteereja ja viruksia on maailmassa ollut ennen ihmistä ja tulee olemaan ihmisen jälkeen. Kanta on erilainen eri ruumiinaukoissa.

Hpv voi tarttua monella tapaa, myös suutelemalla tai synnytyksessä. Elämää ei voi eikä kannata elää elämää peläten.

Kysymysnumero: 1618   Aihe:  Allergiat
la 24.1.2015

Hei,

Minulla on ollut korkean riskin HPV, jonka aiheuttamien muutosten vuoksi minulta on kohtu poistettu pari vuotta sitten. Vuosi sitten alapäästä otettu DNA-näyte oli negatiivinen. Toivoisin mahdollisimman täsmällistä vastausta seuraaviin kysymyksiin.
1. Voiko tuosta alapäästä otetusta negatiivisesta DNA-näytteestä huolimatta minulla olla korkean riskin HPV suussa? Jos olisin sen suuseksissä aikoinaan saanut. Kumppani ei ole välillä vaihtunut, eikä itselläni ole ollut muita kumppaneita. Suuta ei ole koskaan mitenkään tutkittu.
2. Jos minulla olisi korkean riskin HPV suussa tuosta alapäästä otetusta DNA-näytteestä huolimatta, niin voiko se tarttua toiseen (jolla tätä ennestään ei ollenkaan olisi) suutelemalla. Mitään näkyviä syyliä ei suussa ole. Luin vain jostain nuorille tarkoitetusta lähteestä, että papilloomat voivat tarttua suudellessa, mutta en tiedä tarkoitettiinko tuossa korkean riskin tyyppejä.
Jos korkean tyypin riskin HPV:n tarttuminen suudellessa on ylipäätään mahdollista, niin kuinka todennäköistä se on?
Vastaus:
Hei

Kiitos kysymyksestäsi.
Hienoa, että Hpv:n aiheuttama muutos on nyt kohdunkaulakanavastasi hoidettu.  Korkean riskin papillomaviruksia testi löytää 15 kpl:tta, viruksia on yli sata, ja näistä noin 40 kuuluu alapäätä sairastuttaviin. Viruksen saa iso osa naisista jossain kohtaa elämää, ja näistä 80 prosenttia paranee itsestään. Vain pienelle osalle tulee solumuutoksia, niistäkin iso osa paranee spontaanisti ilman lääketieteen apua.

Suussasi voi olla erilainen bakteeri ja virustilanne. Hpv: n salaisuus on se, että se voi piileksiä oireettomana vuosia.

Kyllä, virus tarttuu limakalvokontaktissa. Isoimmat ongelmat tulevat niille, joiden vastustuskyky on heikentynyt, esim. immuunipuutospotilaat (elinsiirto- , hiv-, autoimmuun-potilaat)

Kysymysnumero: 1615   Aihe:  Muu aihe
ma 12.1.2015

Hei! Olen 27-vuotias nainen. 2010 minulta on leikattu vulvan melanooma. Vartijaimusolmukkeet tutkittu ja ne puhtaat. Uusimiseen tai leviämiseen viittaavia löydöksiä ei ole.

Kärsin ajoittain tiheävirtsaisuudesta, välillä oireet ovat poissa kokonaan. Tätä on kestänyt jo vuosia.

Muutama kuukausi sitten ilmaantui vti oireita: alavatsakipua, kirvelyä ja kipua virtsatessa, tihentynyttä virtsaamista. Hoidin oireita karpalokapseleilla. Viikossa oireet lievenivät, mutta eivät hävinneet. Vein virtsanäytteen, jossa ei muita löydöksiä kuin veri ++. Viljely myös negatiivinen. Liuskakoe uusittiin viikon kuluttua ja veri edelleen plussalla. Vein kerran virtsanäytteen labraan jossa myös todettiin punasoluja virtsassa 81. (En muista yksikköä, viitearvo kuitenkin 1-15). Kaikissa verikokeissa arvot normaaleita (krea, hb, leuk ym.) Ei turvotusta, verenpaine normaali. Lääkityksenä sertralin 7 mg vrk, merilokki ehkäisyyn.  Gynekologilla ei mitään vuotoa selittävää, nivusalueella tai vatsalla ei suurentuneita imusolmukkeita.

Sain lähetteen urologille. Virtsan irtosolunäyte puhdas, luokka 1, virtsateiden ja munuaisten uä ei löydöksiä ja virtsarakon tähystyksessa ei tulehdukseen viittaavaa, ei tuumoreita ym. Virtsarakon suulla korostunutta verekkyyttä. Nyt sain epikriisin urologilta, jossa sanotaan: ei tarvetta jatkohoidolle, hematuria mahdollisesti tulehduksesta johtuvaa.

Minua jäi nyt vaivaamaan epikriisi. Minulla ei ole koskaan todettu tulehdusta, vain oireita ollut joskus aikaisemminkin. Miksi hematuria "mahdollisesti johtuu tulehduksesta"?
Entä voiko tuo korostunut verekkyys aiheuttaa hematuriaa? Hematuria ei siis ole loppunut (liuskakoeella tulos +/++) mutta se ei missään vaiheessa ole ollut silminnähtävää, oireita ei enää ole ollut aikoihin.

Voinko näiden tutkimusten jälkeen unohtaa asian ja minulla vain jostain syystä on punasoluja virtsassa.

Kiitos vastauksesta jo etukäteen!
Vastaus:
Mielestäni sinut on tutkittu hematurian vaatimalla perinpohjaisuudella. Ainoa selittävä syy näyttää olevan tuo kuvattu verekkyys. Yhtenä mahdollisuutena pidän virtsatiekiviä jotka voivat esiintyä niin hienona sorana etteivät jää kiinni oireiden kautta.
Ehdotan että seurautat muutaman kerran TK:ssa virtsaasi muutaman kkn välein. Virtsan sytologian voisi katsoa vielä kerran jos näytteitä otettiin vain yksi.  Lisääntyvä hematuria antaa aiheen jatkoselvittelylle.
Vastaaja:  Leif Lindberg, LL

Kysymysnumero: 1613   Aihe:  Muu aihe
ma 12.1.2015

Hei!

Olen 38v terve nainen, raskauksia ja synnytyksiä 2 alakautta, ei ongelmia niissä. Olen normaalipainoinen, en tupakoi enkä käytä alkoholia eikä minulla ole säännöllistä lääkitystä.

Synnytysten jälkeen minulla on ollut aina välillä peräpukamavaivaa. Jos joutuu kovasti/usein ponnistelemaan, niin tuntuu kuin peräaukosta luiskahtaisi jotain ulos. Peräaukon seudulla on ikävä tunne parin - muutaman päivän ajan, mutta ei kipua. Usein auttaa, jos esim. suihkussa työnnän tuota pukamaa (oletan, että se on pukama) takaisin sisään. En ole mitään salvoja tms käyttänyt noihin pukamiin, koska ne eivät ole olleet kivuliaita ja paranevat muutenkin edellä kuvaamallani tavalla.

Ulostaessa wc-paperiin myös jää aika usein pikkuisen kirkasta verta (muulloinkin kuin pukamavaivan aikana). Tätä on ollut jo vuosia.

Yleensä vatsa toimii säännöllisesti 1-2 krt/vrk ja uloste ei ole kovaa tai muutenkaan outoa. Toisinaan ulostaminen on hankalaa, koska minulle jäi synnytyksestä lievä peräsuolen laskeuma.

Nyt minulle tuli taas pari pv sitten sama pukama(?)vaiva. Ikävä tunne on jo paranemaan päin. Kauhukseni huomasin kuitenkin, että olettamani pukaman kohdalla (ei peräaukon ulkopuolella, vaan hieman suolen sisällä) tuntuu pieni kova patti. Se on ikäänkuin suolen limakalvon alla, on siellä liikuteltavissa. Limakalvossa ei näy eikä tunnu mitään erikoista. Voiko pukama olla tällainen kova "herne" limakalvon alla? En muista onko ennen ollut vastaavaa, ehkä en ole kiinnittänyt huomiota?

Kävin yleislääkärillä, ja hän ei edes tunnustellut pattia vaan tarkasti tilanteen silmämääräisesti ja sanoi olevan peräpukama (pukama ehkä näkyy ulospäin, mutta patti on sisäpuolella). Mutta voiko pukama tosiaan olla tuollainen muljahteleva, kova? Kipeä se siis ei ole.

Pelkään jo syöpää ja vaikka mitä :( Minulla on taipumusta ahdistukseen ja pelkään aina kaikista vaivoista, että tilanne on pahin mahdollinen :(

Tuhat kiitosta vastauksestasi!
Vastaus:
Kuulostaa siltä että vaivasi ei ole vaarallinen mutta tämä on siis vain valistunut arvio kuvaukseesi pohjautuen. Peräaukon ja peräsuolen tutkimisessa on tärkeätä tarkastella peräaukko, tunnustella peräsuoli sormella  sekä tähystää alue pienellä prokstokoopilla. Näillä tutkimuksilla syy selviää. Vaihtoehtoina tulevat mieleen sisäinen pukama joka yleensä ei tunnu sormeen sen myötäessä mutta on helposti todettavissa proktoskoopilla. Samoin selviävät myös alueen mahdolliset polyypit. Joskus peräaukon seudun haavauma tihkuttaa verta ulostamisen yhteydessä. Ulkoinen pukama eli verihyytymä on peräaukon ulkopuolella ja akuutissa vaiheessa kiusallisen kivulias.
Ehdotan että varaat ajan gastrokirurgin vastaanotolle, se on selkein tie oikeaan diagnoosiin.
Jos tämä ei ole mahdollista pyydä lähete TK-lääkäriltä sairaalan poliklinikalle.
Useimmat kokeneet yleislääkäritkin pääsevät oikeaan diagnoosiin kuvatulla tavalla.
Vastaaja:  Leif Lindberg, LL

Kysymysnumero: 1610   Aihe:  Hampaat ja suu
la 10.1.2015

Haluaisin asiantuntijan lausunnon tähän. Jos kasvuiän loppuvaiheessa oleva (15-19-vuotias) nuori joutuu viettämään päivittäin tuntikausia istuma-asennossa, jossa hän pitää päätänsä sivulle tai eteen kallistettuna tilanpuutteen vuoksi kokonaiskeston ollessa muutamia satoja tunteja, onko mahdollista, että hänelle syntyy tästä syystä leukojen epäsymmetrisestä kasvusta johtuva sivualueen avopurenta? Kysyn tätä, koska itselleni on tapahtunut näin. Purenta on myöhemmin korjattu leikkauksella, mutta mahdollista syy-yhteyttä ei ole tuotu esille.
Vastaus:
Kiitos kysymyksestäsi.
Avopurentoihin on olemassa useitakin syitä. Yleisesti perimällä on myös vaikutus kasvonluiden ja täten myös hampaistonkin osalle. Purentavirheitä tutkiessa tätä kysytään myös eli selvitellään onko mahdollisesti sisaruksilla tai vanhemmilla ollut purennan kanssa ongelmia. Olemme siis vanhempiemme geenien tuotosta myös hampaiston osalta. Onko lähisukulaisillasi ollut vastaavaa ?
Sitten kyseeseen tulevat geneettisten seikkojen lisäksi ulkoiset, ympäristölliset tekijät. Yleisesti esimerkiksi etualueen avopurentoihin voi syynä olla vaikkapa peukalon tai tutin imeskely tai muut vastaavat hampaiden kasvuun vaikuttavat tekijät.
Leukaluiden asymmetrisyyden syntyä kuvaamallasi tavalla pitäisin epätodennäköisenä. Luissa tapahtuvat muutokset joka hetki ja luuta muodostuu ja häviää jatkuvasti, muutoinkin kuin pään ollessa tietyssä asennossa.
Leuan asymmetrioiden korjaukseen sinulla on käytetty ns ortognaattista kirurgiaa jolloin leikkauksella ja oikomishoidolla tämä avopurenta on saatu korjattua.  Se on hyvä. Syy-yhteys kuvaamaasi tilaan  tällä mekanismilla jää kyllä avoimeksi.

Kysymysnumero: 1616   Aihe:  Raskauden ehkäisy
ke 7.1.2015

Hei!

Sain lääkäriltäni akneen Avitcid 0.05% voidetta. Luin myöhemmin lääkkeen
tuoteselosteesta, että käytön aikana on huolehdittava riittävästä raskauden
ehkäisystä.

Onko minipillerit tällainen riittävä ehkäisy? Eikä lääkkeiden yhteisvaikutuksessa
ole ongelmia?

Aiemmin Desogestrel ratiopharm 75mikrog ja nyt Desogestrel
Sandos ovat käytössä. Olen 22-vuotias
Vastaus:
Hei!
Kiitos kysymyksestäsi. Tretinoiini-hoidon aikana ei ole suotavaa tulla raskaaksi. Käyttämäsi pelkästään keltarauhashormonia sisältävä ehkäisy on luotettava ja sopiva raskaudenehkäisykeino sinulle.

Kysymysnumero: 1614   Aihe:  Unihäiriöt
la 3.1.2015

Olen terve 58-vuotias nainen. Minulla ei ole lääkityksiä eikä todettuja sairauksia.

Olen saanut kaksi kertaa päivällä valveilla ollessa kummallisen muutamia tunteja kestävän kohtauksen, jossa tietoisten ajatuksen lisäksi mieleen tulvii usean tunnin ajan ikään kuin uniajatuksia. Kohtaukseen ei  liity fyysisiä oireita, harhoja, näkö- tai kuulohäiriöitä. Elän terveellisesti eikä taustalla ole ollut mitään poikkeuksellista, kuten nestehukkaa, laihdutusta, krapulaa, valvomista tai epäsäännöllistä elämää.

Kohtauksen aikana päässä saattaa pienen hetken aikana liikkua valtava määrä erilaisia "unimuistoja".  Voin esim. istua seurassa, jutella ja osallistua siihen, mitä ympärilläni tapahtuu, mutta tietoisten ajatusten lisäksi päähän pulppuilee koko ajan unen pätkiä, joita pystyn havainnoimaan, mutta joita en ohjaa mitenkään. Ne ovat vain pieniä fragmentteja, ehkä muistikuvia aikaisemmista unista.

Kohtaus ei näy päällepäin ja pystyn sen aikana toimimaan normaalisti, keskustelemaan, liikkumaan, ajamaan autoa, tekemään työtä. Olo on kyllä sekava. Sanat eivät välttämättä tule mieleen, keskittyminen on vaikeaa eikä ajatus kulje. Jälkeenpäin en ole ihan varma, mitä olen ennen kohtausta tai sen aikana oikeasti sanonut ja minkä olen vain kuvitellut sanoneeni.

Ensimmäinen kohtaus alkoi muutama vuosi  sitten alkuillasta rankan uintitreenin aikana, ja oli voimakkaampi näistä kahdesta. Toinen alkoi äskettäin töissä aamupäivällä, ilman mitään näkyvää syytä. Yritin nukkua lepohuoneessa, mutta en saanut unta. Pystyin tekemään töitä, mutta keskittyminen oli vaikeaa. Pulssini oli n. 80/min.

Vähitellen  unenpätkät loppuivat. Illalla olin tavallista väsyneempi, enkä pystynyt keskittymään kirjoitustyöhön.

Kohtaus ei ole kokemuksena pelottava, mutta se huolestuttaa, että alitajunta pukkaa päälle valveilla ollessa. Näinhän ei kuuluisi olla.
Mistä tällainen voi johtua? Pitäisikö tehdä jotain?
Vastaus:
Hei,
kohtauksellisten oireiden syyt voivat olla erilaisia, oireilu näyttää viittaavan keskushermostoon, eli aivoihin.
Unen intruusio (työntyminen) valvetilaan tunnetaan erityisesti narkolepsiasta (jonka tärkein oire on voimakas päiväväsymys, joka tässä tapauksessa ei ilmeisesi ole mukana, ja amneesia kohtausten jälkeen ei ole tyypillinen oire narkolepsiassa) ja esimerkiksi epileptisissä kohtauksissakin voi esiintyä sellaisia oireita.
Kohtausten syyn selvittämiseksi neurologi on paras asiantuntija. Lääkäri voi kliinisen tutkimuksen ja laajan haastattelun perusteella paremmin arvioida, minkälaisia tutkimuksia on tarpeen, mutta kohtauksellisiin oireisiin määrätään yleensä EEG, eli aivosähkökäyrä, ja pään kuvaus (yleensä magneettikuvaus).

Kysymysnumero: 1612   Aihe:  Vauvan odotus
ma 29.12.2014

Olen 44-vuotias nainen. 4 synnytystä joista 2 viimeistä koeputkihedelmöityksellä. Viimeisin 2007, ei ongelmia. Haluaisin vielä lapsen ja lääkäri antoi luvan yrittää. Onko Menopur vaarallinen minulle? Pelkään veritulppaa tai hyperstimulaatiota.
Vastaus:
Hei!

Kiitos kysymyksestäsi.

Hedelmällisyys laskee selvästi 40 ikävuoden jälkeen. Munasarjoja stimuloimalla tai luovutetuilla munasoluilla voidaan vielä yrittää raskautta, riippuen tietenkin puolisosi siemennesteen laadusta joko koeputkihedelmöityksellä tai icsi- menetelmällä, jossa yksittäinen siittiö ohjataan hedelmöittämään valittu munasolu.

Hedelmöittymiseen ja raskauteen liittyvät riskit kasvavat iän myötä. Myös veritulpan riski kasvaa iän myötä. Myös koeputkihedelmöittymisen onnistumisprosentti pienenee selvästi iän myötä.

Antamiesi tietojen valossa en voi ottaa kantaa mainitsemasi lääkityksen vaarallisuuteen,

Kysymysnumero: 1611   Aihe:  Sydäntaudit
su 28.12.2014

Hei, olen 19-vuotias nainen. Lähes päivittäistä paineen tunnetta rinnassa ja selässä samalla kohtaa n. 2-4 tuntia kerrallaan on nyt ollut jo loppukesästä asti eli suunnilleen sen 4kk. Välillä tuntuu kuin joku seisoisi rintalastan päällä. Tunne ei niinkään ole kivulias, vaan todella "huono" ja epämiellyttävä kamala olo, ja silloin on olo muutenkin voimaton ja väsynyt. Välillä tuntuu joitain lisälyöntejä/tiheälyöntisyyttä, mutta tämä paineen tunne ja raskas olo rinnassa on se pääongelma..

Työni on ruumiillista. Liikkuessa esim. pyöräillessä hengästyn helposti.

RR on aina ollut hieman normaalia alhaisempi, 95/55 syke hieman korkeampi eli noin 70-80. BMI 25,5.

Aluksi luulin että tunne tulee rasituksessa, mm töissä, mutta sitten sitä alkoi tulla levossakin.

Terveyskeskuksessa olen kerran syksyllä käynyt, mutta lääkärin mielestä normaalia rytmihäiriötä kun ei ekg:ssä ollut mitään. Tällöin aortan kohdalla pieni sivuääni. Sen jälkeen en ole käynyt missään. Eikä tämä nyt ainakaan parempaan suuntaan ole mennyt.

Suvussa on sepelvaltimotautia ja erilaisia rakenteellisia vikoja.
Vastaus:
Hei!

Kiitos kysymyksestäsi. Paine ja tunne siitä, kuin joku seisoisi rintalastasi päällä eivät ole normaaleja tuntemuksia.

Suosittelen jatkotutkimuksia, itse aloittaisin keuhkokuvalla. Tutkimuksiin voit hakeutua joko työterveyshuollon tai perusterveydenhuollon kautta.

Kysymysnumero: 1609   Aihe:  Muu aihe
ti 9.12.2014

Hei!

Olen 33-vuotias perusterve nainen ja synnytin kolme kuukautta sitten toisen lapseni. Aloitin Cerazette-minipillerit noin kuukausi sitten. Olen viime aikoina herännyt usein öisin ikävään sormien pistelyyn ja puutumiseen. Sama vaiva toistuu usein myös päivisin maitoa lypsäessäni. Lapsella on huuli-suulakihalkio, joten imettäminen ei onnistu. Välillä myös käsivarrret puutuvat. Esikoista odottaessani minulla oli samaa vaivaa loppuraskaudessa. Onko tästä syytä huolestua?
Vastaus:
Hei!

Kiitos kysymyksestäsi. Kyse on todennäköisesti rannekanavan oireyhtymästä. Kanavassa sijaitsevat jänteet ovat lievästi tulehtuneet, eivätkä meinaa mahtua ranteen ahtaaseen tilaan.

Tämä on hyvin tavallinen raskausajan loppupuolella ja synnytyksen jälkeenkin. Tässä vaiheessa ei ole syytä huoleen. Joskus rannetuet (jotka estävät ranteen koukistamisen tai yliojentamisen) helpottavat oloa, etenkin vauvan hoidossa.

Kysymysnumero: 1607   Aihe:  Unihäiriöt
su 7.12.2014

Hei!
10-vuotias poikamme on pienestä saakka saanut ns. kauhukohtauksia n. 1-2 tuntia nukahtamisesta. Välillä enemmän välillä vähemmän. Kesällä 2011 poika sai epileptisen kohtauksen (syynä aivoihin kiivennyt mykoplasma) ja hän saikin siihen 2 vuoden ajan lääkitystä (apydan pienellä annoksella), kahden vuoden jälkeen eeg oli aivan puhdas. Tämän tajuttomuuskohtauksen (ei kouristusta tms.) jälkeen ei ole tullut mitään kohtauksia. Nämä unihommat ovat olleet silloinkin, sitä ennen ja sen jälkeen. Noin 2-3 kertaa vuodessa (yleensä jonkun tapahtuman jälkeen, esim. vanhemmat reissussa)  tai kuumeessa. Poika on ikään kuin hereillä silmät auki ja puhuu selkeästi, mutta selvästi selittää unessa näkemilleen tyypeille tarinoita ja on hieman peloissaan. Viikonloppuna kuumeessa uni jatkui uudelleen nukahtamisen jälkeen. Ja seuraavana iltana nukkumaanmeno pelotti. Poika on terve, liikkuu paljon ja omaa varsin vilkkaan mielikuvituksen. Koska näitä kohtauksia on perin harvoin, en usko, että lääkityksestä olisi apua. Mutta mikä on paras keino "rauhoittaa" unihoureista poikaa? Yrittää herättää (näin tehty) vai pyytää jatkamaan unta? Kiitos vastauksestanne!
Vastaus:
Hei,
kauhukohtaukset ovat ns. parasomnioita, eli unenaikaisia poikkeavia tapahtumia, joissa ihminen on unessa ja silti osittain käyttäytyy kuin hereillä. Kauhukohtauksessa on tyypillistä kauhun tunne. Eniten niitä esiintyy lapsilla. Lapset silloin havahtuvat syvästä unesta ja huutavat ja ovat erittäin jännittyneitä. Mikään ei voi lohduttaa, vaikka yrittää.
Kuume ja mm. stressi voivat provosoida parasomnioita, joten se sopii hyvin tähän.
Jos kohtaukset esiintyvät harvoin, ei tarvitse yleensä mitään tehdä. Kuumelääkkeen antamista voi harkita antaa kuumeeseen. Herättäminen kauhukohtauksesta ei yleensä toimi hyvin, mutta jos kyseessä on unissakävely tai sekava olo (confusional arousal), sitten herättäminen hellävaraisesti voi toimia. Unissakävelyssä huuto ei ole yleensä niin kova.
Tärkein parasomnioissa on oikea diagnoosi. Jotkut yölliset epileptiset kohtaukset voivat näyttää samalta. Tarvittaessa voidaan harkita että tehdään pitkäaikais-EEG (24 tuntia) tai laaja unipolygrafia videolla (laitoksessa).
Kauhukohtauksiin ei käytetä  lääkkeitä. Provosoivat tekijät on hyvä tietää ja välttää (kuume, stressi, univaje). Parasomniat menevät yleensä lapsuusiän jälkeen ohi, vaikka joillakin saattaa oireilu jatkua vielä aikuisena.

Kysymysnumero: 1604   Aihe:  Muu aihe
pe 5.12.2014

Olen 19-vuotias kilpauimaripoika. Minulla oireena huimaus. Kaikki alkoi viisi päivää sitten, kun sain alkuyöstä "huimauskohtauksen". Minulla on aikaisemminkin ollut asentouimauksen kaltaisia kohtausluontoisia huimauksia. Kun kohtauksen kiertohuimaus päättyi (30sec) jatkui keinuttava huimaus vielä muutaman tunnin. Tämän jälkeen onnistuin nukahtaa. Aamulla kun heräsin, keinuttava huimaus oli edelleen päällä. Tätä on jatkunut viisi päivää. Hetkittäin huimaus on vähäistä, hetkittäin voimakasta, tuntuu että on vaikea istua paikallaan ja rauhoittua. Kun huimaus voimakasta, alkaa koko kroppani jatkuvasti täristä, lieneekö huimauksesta syntyvän lievän paniikin sivuoire. Huimaus ei ole kiertävää, vaan tunne, että oma tasapaino ei ole kunnossa suhteessa ympäristöön. Keinuttavaa ja hetkittäin heittelevää. Koska olen kilpauimari, ovat hartiani tälläkin hetkellä melko jumissa. Kävin yhdellä lääkärillä, joka totesi huimauksen tulevan hartioista. Ongelma kuitenkin oli se, ettei lääkäri edes koskenut hartioihini. Korvat lääkäri totesi terveiksi. Itse epäilen, että huimaus ei olisi niskaperäistä, sillä niskat minulla ovat olleet usein jumissa, mutta koskaan ei vastaavaa oloa ole tullut. Huimauksen vuoksi ruokahalu laskee ja hetkittäin keskittyminen on vaikeaa. Omien kokeideni mukaan tasapainossani ei ole mitään ongelmaa, yhdellä jalalla seisonta silmät kiinni onnistuu. Minulla on historiaa huimauksesta lapsuudessa, silloin juoksimme kaikki tutkimukset läpi, koska lääkärit epäilivät kaikkea aivokasvaimesta sydämen vajaatoimintaan. Lopuksi todettiin vain "yliherkkä" tasapainoelin. Kaksi päivää sitten minulla alkoi lievä flunssa. Flunssa alkaa kuitenkin jo olla voitettuna, eikä huimaus katoa mihinkään. Olen pohtinut voiko huimaus olla psyykkistä, tuntuu että muut vaihtoehdot loppuvat pian kesken. Olen syönyt buranaa kaksi päivää "kuuriluontoisesti", mikäli jokin tulehdus tätä tilaa aiheuttaisi. Myös asentohuimaus liikkeitä olen yrittänyt satunnaisesti tehdä tämän viiden päivän aikana.
Vastaus:
Tällainen huimaus saattaa olla  sisäkorvaperäistä jollaiseksi myös asentohuimaus voidaan luokitella. Ns. Menierin taudissa huimauskohtauksiin voi liittyä etovaa oloa/oksenteluakin ja korvan kuulo voi laskea tai kuuluaa huminan tapaista ääntä toisessa korvassa. Tasapainohermon tulehdus puolestaan voi aiheuttaa rajuja huimaustiloja myös.
Ensisijaisesti ehdotan että käyt ensin korvalääkärillä jonka alueeseen sisäkorvaperäiset huimaukset kuuluvat. Jos hän näyttää vihreää hakeudu neurologin vastaanotolle.
Vastaaja:  Leif Lindberg, LL
Sivuja yhteensä 42 :  12345...+10Loppuun