Selaa vastauksia

Voit rajoittaa näytettävien vastausten joukkoa antamalla hakusanoja ja/tai valitsemalla tietyn aiheen. Hakutulokset päivittyvät, kun painat Päivitä-painiketta. Voit myös valita vastausten järjestyksen sekä yhdellä sivulla näytettävien vastausten lukumäärän.
Hakusana(t):Kysymyksen aihe:
Löytyi 828 vastausta.
 
Sivuja yhteensä 42 :  12345...+10Loppuun

Kysymysnumero: 1621   Aihe:  Vauvan odotus
ke 28.1.2015

Hei!
Haluaisin tietää voiko A olla lapseni isä ja jos, kuinka todennäköistä se on.

Olin yhdynnässä A:n kanssa 29.11. Tämän jälkeen B:n kanssa yhdyntäpäivät ovat 6., 7. ja 13.12.

Hakeuduin useamman viikon jatkuneen epämääräisen vuodon takia gynekologille 16.1. Tuolloin tehdyssä ultraäänitutkimuksessa todettiin "kohdunsisäinen raskaus, yksi elävä sikiö, jonka pää-perämitta 1,5 cm vastaten raskausviikkoja 7+6." Suullisesti lääkäri arvioi raskauden alkamisajankohdaksi 10.-11.12.

En tarkalleen muista koska minulla oli marraskuussa kuukautiset. Lokakuussa kuukautiset alkoivat 23. tai 24.10. Kierto on ollut melko säännöllinen, noin 26-28 päivää. Olen 43-vuotias ja minulla on diabetes sekä verenpainelääkitys.

Olen kuullut, että ultraäänitutkimukseenkin perustuva arvio raskauden alkamisajankohdasta voisi heittää jopa 7 päivää. Pitääkö tämä paikkaansa ja voisiko A olla isä?
Vastaus:
Hei!

Kiitos kysymyksestä.

B on lapsen siittäjä antamiesi tietojen valossa.
Ultraäänitutkimuksen laatu ja tarkkuus riippuvat laitteen, tekijän ja kohteen laadusta. Uudemmilla laitteilla näkyvyys on huomattavasti parempi ja tarkempi. Tekijän kokemus ja taito vaikuttavat merkittävästi tarkkuuteen. Lisäksi kohde (eli nainen) vaikuttaa tarkkuuteen, esimerkiksi lihavuus heikentää näkyvyyttä.

Ultraäänitutkimuksessa laite ei vastaa raskauden kesto määrityksestä vaan tutkimuksen tekijä.

Kysymysnumero: 1619   Aihe:  Muu aihe
la 24.1.2015

Hei,

Lisäystä kysymykseeni numero 1618.

Haluaisin vielä tarkentaa, että, jos alapäästä vuosi kohdunpoiston jälkeen otettu korkean riskin hpv-dna -testi on negatiivinen,
niin voiko siitä päätellä, että korkean riskin virukset ovat lopulta poistuneet kokonaan elimistöstäni eli niitä ei voi esiintyä enää esim. suussa (jos olisin sen suuseksissä saanut aikoinaan sinnekin). DNA-testin jälkeen ei ole ollut uusia kumppaneita, ja muutenkin olen pitkässä ja vakaassa parisuhteessa, joten en siten pelkää uutta tartuntaa.

Kuten aikaisemmassa viestissäni kirjoitin, niin luin jostakin, että HPV voisi tarttua myös suutelemalla.
Eli pitääkö loppuelämäni pelätä, että voin jopa suutelemalla tartuttaa korkean riskin HPV:n toiselle (en tarkoita omaa kumppaniani, jolta uskon viruksen aikoinani saaneeni), jolla sitä ei olisi ennestään. Kuinka todennäköistä korkean riskin HPV:n tarttuminen on suutelemalla, tapauksessani, kun alapään DNA-testi on negatiivinen ja kuinka todennäköisesti aiheuttaisi saajalleen suun /kurkun syöpää?
Ja eikö toisaalta lähes kaikilla aikuisilla nämä virukset jo olekin?

Nim. koko loppuelämä pelossa ja ahdistuksessa?
Vastaus:
Hei vielä

Alapääsi solumuutokset on hoidettu. Noudata tarkoin sairaalasta annettuja seurantaohjeita.

Bakteereja ja viruksia on maailmassa ollut ennen ihmistä ja tulee olemaan ihmisen jälkeen. Kanta on erilainen eri ruumiinaukoissa.

Hpv voi tarttua monella tapaa, myös suutelemalla tai synnytyksessä. Elämää ei voi eikä kannata elää elämää peläten.

Kysymysnumero: 1618   Aihe:  Allergiat
la 24.1.2015

Hei,

Minulla on ollut korkean riskin HPV, jonka aiheuttamien muutosten vuoksi minulta on kohtu poistettu pari vuotta sitten. Vuosi sitten alapäästä otettu DNA-näyte oli negatiivinen. Toivoisin mahdollisimman täsmällistä vastausta seuraaviin kysymyksiin.
1. Voiko tuosta alapäästä otetusta negatiivisesta DNA-näytteestä huolimatta minulla olla korkean riskin HPV suussa? Jos olisin sen suuseksissä aikoinaan saanut. Kumppani ei ole välillä vaihtunut, eikä itselläni ole ollut muita kumppaneita. Suuta ei ole koskaan mitenkään tutkittu.
2. Jos minulla olisi korkean riskin HPV suussa tuosta alapäästä otetusta DNA-näytteestä huolimatta, niin voiko se tarttua toiseen (jolla tätä ennestään ei ollenkaan olisi) suutelemalla. Mitään näkyviä syyliä ei suussa ole. Luin vain jostain nuorille tarkoitetusta lähteestä, että papilloomat voivat tarttua suudellessa, mutta en tiedä tarkoitettiinko tuossa korkean riskin tyyppejä.
Jos korkean tyypin riskin HPV:n tarttuminen suudellessa on ylipäätään mahdollista, niin kuinka todennäköistä se on?
Vastaus:
Hei

Kiitos kysymyksestäsi.
Hienoa, että Hpv:n aiheuttama muutos on nyt kohdunkaulakanavastasi hoidettu.  Korkean riskin papillomaviruksia testi löytää 15 kpl:tta, viruksia on yli sata, ja näistä noin 40 kuuluu alapäätä sairastuttaviin. Viruksen saa iso osa naisista jossain kohtaa elämää, ja näistä 80 prosenttia paranee itsestään. Vain pienelle osalle tulee solumuutoksia, niistäkin iso osa paranee spontaanisti ilman lääketieteen apua.

Suussasi voi olla erilainen bakteeri ja virustilanne. Hpv: n salaisuus on se, että se voi piileksiä oireettomana vuosia.

Kyllä, virus tarttuu limakalvokontaktissa. Isoimmat ongelmat tulevat niille, joiden vastustuskyky on heikentynyt, esim. immuunipuutospotilaat (elinsiirto- , hiv-, autoimmuun-potilaat)

Kysymysnumero: 1615   Aihe:  Muu aihe
ma 12.1.2015

Hei! Olen 27-vuotias nainen. 2010 minulta on leikattu vulvan melanooma. Vartijaimusolmukkeet tutkittu ja ne puhtaat. Uusimiseen tai leviämiseen viittaavia löydöksiä ei ole.

Kärsin ajoittain tiheävirtsaisuudesta, välillä oireet ovat poissa kokonaan. Tätä on kestänyt jo vuosia.

Muutama kuukausi sitten ilmaantui vti oireita: alavatsakipua, kirvelyä ja kipua virtsatessa, tihentynyttä virtsaamista. Hoidin oireita karpalokapseleilla. Viikossa oireet lievenivät, mutta eivät hävinneet. Vein virtsanäytteen, jossa ei muita löydöksiä kuin veri ++. Viljely myös negatiivinen. Liuskakoe uusittiin viikon kuluttua ja veri edelleen plussalla. Vein kerran virtsanäytteen labraan jossa myös todettiin punasoluja virtsassa 81. (En muista yksikköä, viitearvo kuitenkin 1-15). Kaikissa verikokeissa arvot normaaleita (krea, hb, leuk ym.) Ei turvotusta, verenpaine normaali. Lääkityksenä sertralin 7 mg vrk, merilokki ehkäisyyn.  Gynekologilla ei mitään vuotoa selittävää, nivusalueella tai vatsalla ei suurentuneita imusolmukkeita.

Sain lähetteen urologille. Virtsan irtosolunäyte puhdas, luokka 1, virtsateiden ja munuaisten uä ei löydöksiä ja virtsarakon tähystyksessa ei tulehdukseen viittaavaa, ei tuumoreita ym. Virtsarakon suulla korostunutta verekkyyttä. Nyt sain epikriisin urologilta, jossa sanotaan: ei tarvetta jatkohoidolle, hematuria mahdollisesti tulehduksesta johtuvaa.

Minua jäi nyt vaivaamaan epikriisi. Minulla ei ole koskaan todettu tulehdusta, vain oireita ollut joskus aikaisemminkin. Miksi hematuria "mahdollisesti johtuu tulehduksesta"?
Entä voiko tuo korostunut verekkyys aiheuttaa hematuriaa? Hematuria ei siis ole loppunut (liuskakoeella tulos +/++) mutta se ei missään vaiheessa ole ollut silminnähtävää, oireita ei enää ole ollut aikoihin.

Voinko näiden tutkimusten jälkeen unohtaa asian ja minulla vain jostain syystä on punasoluja virtsassa.

Kiitos vastauksesta jo etukäteen!
Vastaus:
Mielestäni sinut on tutkittu hematurian vaatimalla perinpohjaisuudella. Ainoa selittävä syy näyttää olevan tuo kuvattu verekkyys. Yhtenä mahdollisuutena pidän virtsatiekiviä jotka voivat esiintyä niin hienona sorana etteivät jää kiinni oireiden kautta.
Ehdotan että seurautat muutaman kerran TK:ssa virtsaasi muutaman kkn välein. Virtsan sytologian voisi katsoa vielä kerran jos näytteitä otettiin vain yksi.  Lisääntyvä hematuria antaa aiheen jatkoselvittelylle.
Vastaaja:  Leif Lindberg, LL

Kysymysnumero: 1613   Aihe:  Muu aihe
ma 12.1.2015

Hei!

Olen 38v terve nainen, raskauksia ja synnytyksiä 2 alakautta, ei ongelmia niissä. Olen normaalipainoinen, en tupakoi enkä käytä alkoholia eikä minulla ole säännöllistä lääkitystä.

Synnytysten jälkeen minulla on ollut aina välillä peräpukamavaivaa. Jos joutuu kovasti/usein ponnistelemaan, niin tuntuu kuin peräaukosta luiskahtaisi jotain ulos. Peräaukon seudulla on ikävä tunne parin - muutaman päivän ajan, mutta ei kipua. Usein auttaa, jos esim. suihkussa työnnän tuota pukamaa (oletan, että se on pukama) takaisin sisään. En ole mitään salvoja tms käyttänyt noihin pukamiin, koska ne eivät ole olleet kivuliaita ja paranevat muutenkin edellä kuvaamallani tavalla.

Ulostaessa wc-paperiin myös jää aika usein pikkuisen kirkasta verta (muulloinkin kuin pukamavaivan aikana). Tätä on ollut jo vuosia.

Yleensä vatsa toimii säännöllisesti 1-2 krt/vrk ja uloste ei ole kovaa tai muutenkaan outoa. Toisinaan ulostaminen on hankalaa, koska minulle jäi synnytyksestä lievä peräsuolen laskeuma.

Nyt minulle tuli taas pari pv sitten sama pukama(?)vaiva. Ikävä tunne on jo paranemaan päin. Kauhukseni huomasin kuitenkin, että olettamani pukaman kohdalla (ei peräaukon ulkopuolella, vaan hieman suolen sisällä) tuntuu pieni kova patti. Se on ikäänkuin suolen limakalvon alla, on siellä liikuteltavissa. Limakalvossa ei näy eikä tunnu mitään erikoista. Voiko pukama olla tällainen kova "herne" limakalvon alla? En muista onko ennen ollut vastaavaa, ehkä en ole kiinnittänyt huomiota?

Kävin yleislääkärillä, ja hän ei edes tunnustellut pattia vaan tarkasti tilanteen silmämääräisesti ja sanoi olevan peräpukama (pukama ehkä näkyy ulospäin, mutta patti on sisäpuolella). Mutta voiko pukama tosiaan olla tuollainen muljahteleva, kova? Kipeä se siis ei ole.

Pelkään jo syöpää ja vaikka mitä :( Minulla on taipumusta ahdistukseen ja pelkään aina kaikista vaivoista, että tilanne on pahin mahdollinen :(

Tuhat kiitosta vastauksestasi!
Vastaus:
Kuulostaa siltä että vaivasi ei ole vaarallinen mutta tämä on siis vain valistunut arvio kuvaukseesi pohjautuen. Peräaukon ja peräsuolen tutkimisessa on tärkeätä tarkastella peräaukko, tunnustella peräsuoli sormella  sekä tähystää alue pienellä prokstokoopilla. Näillä tutkimuksilla syy selviää. Vaihtoehtoina tulevat mieleen sisäinen pukama joka yleensä ei tunnu sormeen sen myötäessä mutta on helposti todettavissa proktoskoopilla. Samoin selviävät myös alueen mahdolliset polyypit. Joskus peräaukon seudun haavauma tihkuttaa verta ulostamisen yhteydessä. Ulkoinen pukama eli verihyytymä on peräaukon ulkopuolella ja akuutissa vaiheessa kiusallisen kivulias.
Ehdotan että varaat ajan gastrokirurgin vastaanotolle, se on selkein tie oikeaan diagnoosiin.
Jos tämä ei ole mahdollista pyydä lähete TK-lääkäriltä sairaalan poliklinikalle.
Useimmat kokeneet yleislääkäritkin pääsevät oikeaan diagnoosiin kuvatulla tavalla.
Vastaaja:  Leif Lindberg, LL

Kysymysnumero: 1610   Aihe:  Hampaat ja suu
la 10.1.2015

Haluaisin asiantuntijan lausunnon tähän. Jos kasvuiän loppuvaiheessa oleva (15-19-vuotias) nuori joutuu viettämään päivittäin tuntikausia istuma-asennossa, jossa hän pitää päätänsä sivulle tai eteen kallistettuna tilanpuutteen vuoksi kokonaiskeston ollessa muutamia satoja tunteja, onko mahdollista, että hänelle syntyy tästä syystä leukojen epäsymmetrisestä kasvusta johtuva sivualueen avopurenta? Kysyn tätä, koska itselleni on tapahtunut näin. Purenta on myöhemmin korjattu leikkauksella, mutta mahdollista syy-yhteyttä ei ole tuotu esille.
Vastaus:
Kiitos kysymyksestäsi.
Avopurentoihin on olemassa useitakin syitä. Yleisesti perimällä on myös vaikutus kasvonluiden ja täten myös hampaistonkin osalle. Purentavirheitä tutkiessa tätä kysytään myös eli selvitellään onko mahdollisesti sisaruksilla tai vanhemmilla ollut purennan kanssa ongelmia. Olemme siis vanhempiemme geenien tuotosta myös hampaiston osalta. Onko lähisukulaisillasi ollut vastaavaa ?
Sitten kyseeseen tulevat geneettisten seikkojen lisäksi ulkoiset, ympäristölliset tekijät. Yleisesti esimerkiksi etualueen avopurentoihin voi syynä olla vaikkapa peukalon tai tutin imeskely tai muut vastaavat hampaiden kasvuun vaikuttavat tekijät.
Leukaluiden asymmetrisyyden syntyä kuvaamallasi tavalla pitäisin epätodennäköisenä. Luissa tapahtuvat muutokset joka hetki ja luuta muodostuu ja häviää jatkuvasti, muutoinkin kuin pään ollessa tietyssä asennossa.
Leuan asymmetrioiden korjaukseen sinulla on käytetty ns ortognaattista kirurgiaa jolloin leikkauksella ja oikomishoidolla tämä avopurenta on saatu korjattua.  Se on hyvä. Syy-yhteys kuvaamaasi tilaan  tällä mekanismilla jää kyllä avoimeksi.

Kysymysnumero: 1616   Aihe:  Raskauden ehkäisy
ke 7.1.2015

Hei!

Sain lääkäriltäni akneen Avitcid 0.05% voidetta. Luin myöhemmin lääkkeen
tuoteselosteesta, että käytön aikana on huolehdittava riittävästä raskauden
ehkäisystä.

Onko minipillerit tällainen riittävä ehkäisy? Eikä lääkkeiden yhteisvaikutuksessa
ole ongelmia?

Aiemmin Desogestrel ratiopharm 75mikrog ja nyt Desogestrel
Sandos ovat käytössä. Olen 22-vuotias
Vastaus:
Hei!
Kiitos kysymyksestäsi. Tretinoiini-hoidon aikana ei ole suotavaa tulla raskaaksi. Käyttämäsi pelkästään keltarauhashormonia sisältävä ehkäisy on luotettava ja sopiva raskaudenehkäisykeino sinulle.

Kysymysnumero: 1614   Aihe:  Unihäiriöt
la 3.1.2015

Olen terve 58-vuotias nainen. Minulla ei ole lääkityksiä eikä todettuja sairauksia.

Olen saanut kaksi kertaa päivällä valveilla ollessa kummallisen muutamia tunteja kestävän kohtauksen, jossa tietoisten ajatuksen lisäksi mieleen tulvii usean tunnin ajan ikään kuin uniajatuksia. Kohtaukseen ei  liity fyysisiä oireita, harhoja, näkö- tai kuulohäiriöitä. Elän terveellisesti eikä taustalla ole ollut mitään poikkeuksellista, kuten nestehukkaa, laihdutusta, krapulaa, valvomista tai epäsäännöllistä elämää.

Kohtauksen aikana päässä saattaa pienen hetken aikana liikkua valtava määrä erilaisia "unimuistoja".  Voin esim. istua seurassa, jutella ja osallistua siihen, mitä ympärilläni tapahtuu, mutta tietoisten ajatusten lisäksi päähän pulppuilee koko ajan unen pätkiä, joita pystyn havainnoimaan, mutta joihin en ohjaa mitenkään. Ne ovat vain pieniä fragmentteja, ehkä muistikuvia aikaisemmista unista.

Kohtaus ei näy päällepäin ja pystyn sen aikana toimimaan normaalisti, keskustelemaan, liikkumaan, ajamaan autoa, tekemään työtä.  Olo on kyllä sekava. Sanat eivät välttämättä tule mieleen, keskittyminen on vaikeaa eikä ajatus kulje. Jälkeenpäin en ole ihan varma, mitä olen ennen kohtausta tai sen aikana oikeasti sanonut ja minkä olen vain kuvitellut sanoneeni.

Ensimmäinen kohtaus alkoi muutama vuosi  sitten alkuillasta rankan uintitreenin aikana, ja oli voimakkaampi näistä kahdesta. Toinen alkoi äskettäin töissä aamupäivällä, ilman mitään näkyvää syytä. Yritin nukkua lepohuoneessa, mutta en saanut unta. Pystyin tekemään töitä, mutta keskittyminen oli vaikeaa. Pulssini oli n. 80/min.

Vähitellen  unenpätkät loppuivat. Illalla olin tavallista väsyneempi, enkä pystynyt keskittymään kirjoitustyöhön.

Kohtaus ei ole kokemuksena pelottava, mutta se huolestuttaa, että alitajunta pukkaa päälle valveilla ollessa. Näinhän ei kuuluisi olla.
Mistä tällainen voi johtua? Pitäisikö tehdä jotain?
Vastaus:
Hei,
kohtauksellisten oireiden syyt voivat olla erilaisia, oireilu näyttää viittaavan keskushermostoon, eli aivoihin.
Unen intruusio (työntyminen) valvetilaan tunnetaan erityisesti narkolepsiasta (jonka tärkein oire on voimakas päiväväsymys, joka tässä tapauksessa ei ilmeisesi ole mukana, ja amneesia kohtausten jälkeen ei ole tyypillinen oire narkolepsiassa) ja esimerkiksi epileptisissä kohtauksissakin voi esiintyä sellaisia oireita.
Kohtausten syyn selvittämiseksi neurologi on paras asiantuntija. Lääkäri voi kliinisen tutkimuksen ja laajan haastattelun perusteella paremmin arvioida, minkälaisia tutkimuksia on tarpeen, mutta kohtauksellisiin oireisiin määrätään yleensä EEG, eli aivosähkökäyrä, ja pään kuvaus (yleensä magneettikuvaus).

Kysymysnumero: 1612   Aihe:  Vauvan odotus
ma 29.12.2014

Olen 44-vuotias nainen. 4 synnytystä joista 2 viimeistä koeputkihedelmöityksellä. Viimeisin 2007, ei ongelmia. Haluaisin vielä lapsen ja lääkäri antoi luvan yrittää. Onko Menopur vaarallinen minulle? Pelkään veritulppaa tai hyperstimulaatiota.
Vastaus:
Hei!

Kiitos kysymyksestäsi.

Hedelmällisyys laskee selvästi 40 ikävuoden jälkeen. Munasarjoja stimuloimalla tai luovutetuilla munasoluilla voidaan vielä yrittää raskautta, riippuen tietenkin puolisosi siemennesteen laadusta joko koeputkihedelmöityksellä tai icsi- menetelmällä, jossa yksittäinen siittiö ohjataan hedelmöittämään valittu munasolu.

Hedelmöittymiseen ja raskauteen liittyvät riskit kasvavat iän myötä. Myös veritulpan riski kasvaa iän myötä. Myös koeputkihedelmöittymisen onnistumisprosentti pienenee selvästi iän myötä.

Antamiesi tietojen valossa en voi ottaa kantaa mainitsemasi lääkityksen vaarallisuuteen,

Kysymysnumero: 1611   Aihe:  Sydäntaudit
su 28.12.2014

Hei, olen 19-vuotias nainen. Lähes päivittäistä paineen tunnetta rinnassa ja selässä samalla kohtaa n. 2-4 tuntia kerrallaan on nyt ollut jo loppukesästä asti eli suunnilleen sen 4kk. Välillä tuntuu kuin joku seisoisi rintalastan päällä. Tunne ei niinkään ole kivulias, vaan todella "huono" ja epämiellyttävä kamala olo, ja silloin on olo muutenkin voimaton ja väsynyt. Välillä tuntuu joitain lisälyöntejä/tiheälyöntisyyttä, mutta tämä paineen tunne ja raskas olo rinnassa on se pääongelma..

Työni on ruumiillista. Liikkuessa esim. pyöräillessä hengästyn helposti.

RR on aina ollut hieman normaalia alhaisempi, 95/55 syke hieman korkeampi eli noin 70-80. BMI 25,5.

Aluksi luulin että tunne tulee rasituksessa, mm töissä, mutta sitten sitä alkoi tulla levossakin.

Terveyskeskuksessa olen kerran syksyllä käynyt, mutta lääkärin mielestä normaalia rytmihäiriötä kun ei ekg:ssä ollut mitään. Tällöin aortan kohdalla pieni sivuääni. Sen jälkeen en ole käynyt missään. Eikä tämä nyt ainakaan parempaan suuntaan ole mennyt.

Suvussa on sepelvaltimotautia ja erilaisia rakenteellisia vikoja.
Vastaus:
Hei!

Kiitos kysymyksestäsi. Paine ja tunne siitä, kuin joku seisoisi rintalastasi päällä eivät ole normaaleja tuntemuksia.

Suosittelen jatkotutkimuksia, itse aloittaisin keuhkokuvalla. Tutkimuksiin voit hakeutua joko työterveyshuollon tai perusterveydenhuollon kautta.

Kysymysnumero: 1609   Aihe:  Muu aihe
ti 9.12.2014

Hei!

Olen 33-vuotias perusterve nainen ja synnytin kolme kuukautta sitten toisen lapseni. Aloitin Cerazette-minipillerit noin kuukausi sitten. Olen viime aikoina herännyt usein öisin ikävään sormien pistelyyn ja puutumiseen. Sama vaiva toistuu usein myös päivisin maitoa lypsäessäni. Lapsella on huuli-suulakihalkio, joten imettäminen ei onnistu. Välillä myös käsivarrret puutuvat. Esikoista odottaessani minulla oli samaa vaivaa loppuraskaudessa. Onko tästä syytä huolestua?
Vastaus:
Hei!

Kiitos kysymyksestäsi. Kyse on todennäköisesti rannekanavan oireyhtymästä. Kanavassa sijaitsevat jänteet ovat lievästi tulehtuneet, eivätkä meinaa mahtua ranteen ahtaaseen tilaan.

Tämä on hyvin tavallinen raskausajan loppupuolella ja synnytyksen jälkeenkin. Tässä vaiheessa ei ole syytä huoleen. Joskus rannetuet (jotka estävät ranteen koukistamisen tai yliojentamisen) helpottavat oloa, etenkin vauvan hoidossa.

Kysymysnumero: 1607   Aihe:  Unihäiriöt
su 7.12.2014

Hei!
10-vuotias poikamme on pienestä saakka saanut ns. kauhukohtauksia n. 1-2 tuntia nukahtamisesta. Välillä enemmän välillä vähemmän. Kesällä 2011 poika sai epileptisen kohtauksen (syynä aivoihin kiivennyt mykoplasma) ja hän saikin siihen 2 vuoden ajan lääkitystä (apydan pienellä annoksella), kahden vuoden jälkeen eeg oli aivan puhdas. Tämän tajuttomuuskohtauksen (ei kouristusta tms.) jälkeen ei ole tullut mitään kohtauksia. Nämä unihommat ovat olleet silloinkin, sitä ennen ja sen jälkeen. Noin 2-3 kertaa vuodessa (yleensä jonkun tapahtuman jälkeen, esim. vanhemmat reissussa)  tai kuumeessa. Poika on ikään kuin hereillä silmät auki ja puhuu selkeästi, mutta selvästi selittää unessa näkemilleen tyypeille tarinoita ja on hieman peloissaan. Viikonloppuna kuumeessa uni jatkui uudelleen nukahtamisen jälkeen. Ja seuraavana iltana nukkumaanmeno pelotti. Poika on terve, liikkuu paljon ja omaa varsin vilkkaan mielikuvituksen. Koska näitä kohtauksia on perin harvoin, en usko, että lääkityksestä olisi apua. Mutta mikä on paras keino "rauhoittaa" unihoureista poikaa? Yrittää herättää (näin tehty) vai pyytää jatkamaan unta? Kiitos vastauksestanne!
Vastaus:
Hei,
kauhukohtaukset ovat ns. parasomnioita, eli unenaikaisia poikkeavia tapahtumia, joissa ihminen on unessa ja silti osittain käyttäytyy kuin hereillä. Kauhukohtauksessa on tyypillistä kauhun tunne. Eniten niitä esiintyy lapsilla. Lapset silloin havahtuvat syvästä unesta ja huutavat ja ovat erittäin jännittyneitä. Mikään ei voi lohduttaa, vaikka yrittää.
Kuume ja mm. stressi voivat provosoida parasomnioita, joten se sopii hyvin tähän.
Jos kohtaukset esiintyvät harvoin, ei tarvitse yleensä mitään tehdä. Kuumelääkkeen antamista voi harkita antaa kuumeeseen. Herättäminen kauhukohtauksesta ei yleensä toimi hyvin, mutta jos kyseessä on unissakävely tai sekava olo (confusional arousal), sitten herättäminen hellävaraisesti voi toimia. Unissakävelyssä huuto ei ole yleensä niin kova.
Tärkein parasomnioissa on oikea diagnoosi. Jotkut yölliset epileptiset kohtaukset voivat näyttää samalta. Tarvittaessa voidaan harkita että tehdään pitkäaikais-EEG (24 tuntia) tai laaja unipolygrafia videolla (laitoksessa).
Kauhukohtauksiin ei käytetä  lääkkeitä. Provosoivat tekijät on hyvä tietää ja välttää (kuume, stressi, univaje). Parasomniat menevät yleensä lapsuusiän jälkeen ohi, vaikka joillakin saattaa oireilu jatkua vielä aikuisena.

Kysymysnumero: 1604   Aihe:  Muu aihe
pe 5.12.2014

Olen 19-vuotias kilpauimaripoika. Minulla oireena huimaus. Kaikki alkoi viisi päivää sitten, kun sain alkuyöstä "huimauskohtauksen". Minulla on aikaisemminkin ollut asentouimauksen kaltaisia kohtausluontoisia huimauksia. Kun kohtauksen kiertohuimaus päättyi (30sec) jatkui keinuttava huimaus vielä muutaman tunnin. Tämän jälkeen onnistuin nukahtaa. Aamulla kun heräsin, keinuttava huimaus oli edelleen päällä. Tätä on jatkunut viisi päivää. Hetkittäin huimaus on vähäistä, hetkittäin voimakasta, tuntuu että on vaikea istua paikallaan ja rauhoittua. Kun huimaus voimakasta, alkaa koko kroppani jatkuvasti täristä, lieneekö huimauksesta syntyvän lievän paniikin sivuoire. Huimaus ei ole kiertävää, vaan tunne, että oma tasapaino ei ole kunnossa suhteessa ympäristöön. Keinuttavaa ja hetkittäin heittelevää. Koska olen kilpauimari, ovat hartiani tälläkin hetkellä melko jumissa. Kävin yhdellä lääkärillä, joka totesi huimauksen tulevan hartioista. Ongelma kuitenkin oli se, ettei lääkäri edes koskenut hartioihini. Korvat lääkäri totesi terveiksi. Itse epäilen, että huimaus ei olisi niskaperäistä, sillä niskat minulla ovat olleet usein jumissa, mutta koskaan ei vastaavaa oloa ole tullut. Huimauksen vuoksi ruokahalu laskee ja hetkittäin keskittyminen on vaikeaa. Omien kokeideni mukaan tasapainossani ei ole mitään ongelmaa, yhdellä jalalla seisonta silmät kiinni onnistuu. Minulla on historiaa huimauksesta lapsuudessa, silloin juoksimme kaikki tutkimukset läpi, koska lääkärit epäilivät kaikkea aivokasvaimesta sydämen vajaatoimintaan. Lopuksi todettiin vain "yliherkkä" tasapainoelin. Kaksi päivää sitten minulla alkoi lievä flunssa. Flunssa alkaa kuitenkin jo olla voitettuna, eikä huimaus katoa mihinkään. Olen pohtinut voiko huimaus olla psyykkistä, tuntuu että muut vaihtoehdot loppuvat pian kesken. Olen syönyt buranaa kaksi päivää "kuuriluontoisesti", mikäli jokin tulehdus tätä tilaa aiheuttaisi. Myös asentohuimaus liikkeitä olen yrittänyt satunnaisesti tehdä tämän viiden päivän aikana.
Vastaus:
Tällainen huimaus saattaa olla  sisäkorvaperäistä jollaiseksi myös asentohuimaus voidaan luokitella. Ns. Menierin taudissa huimauskohtauksiin voi liittyä etovaa oloa/oksenteluakin ja korvan kuulo voi laskea tai kuuluaa huminan tapaista ääntä toisessa korvassa. Tasapainohermon tulehdus puolestaan voi aiheuttaa rajuja huimaustiloja myös.
Ensisijaisesti ehdotan että käyt ensin korvalääkärillä jonka alueeseen sisäkorvaperäiset huimaukset kuuluvat. Jos hän näyttää vihreää hakeudu neurologin vastaanotolle.
Vastaaja:  Leif Lindberg, LL

Kysymysnumero: 1603   Aihe:  Unihäiriöt
ke 26.11.2014

Hei,
Olen etsinyt pitkään neurologia keneltä voisin kysyä seuraavasta :
Olen ollut Päks: ssä hoidossa 19-20.11 äkillisen päänsäryn vuoksi.
On tehty tutkimuksia ...
Lääkäri arveli tensiokipuja ja sain lähteä kotiin mutta päänsärky jatkuu ja näkö vähän hämärä.
Tietääkseni on tehty pään natiivikuvaus...mrt ei ollut tehty !!! En pysty elämään normaalia arkielämää kun pelkään kohtauksen toistumista.
Voisitteko täsmentää?
Näkyykö natiivikuvauksessa verisuonien pullistuma ja mahdollisen aivoverenvuodon jälkiä???

Vastaus:
Hei,
pään natiivikuvaus voi olla röntgen- tai tietokonetomografiakuvaus. Oletan, että kyseessä oli tietokonetomografia, eli CT. Jos siihen ei käytetä varjoainetta, se on "natiivikuva". Verenvuoto näkyy siinä selvästi.
Jos epäillään verisuonen pullistumaa, täytyy tehdä tietokone- tai magneettitomografian angiografia, silloin annetaan varjoainetta.
Verisuonen pullistuma yleensä ei aiheuta kipuja, vasta kun repeytyy (joka olisi näkynyt natiivi-tietokonekuvassa).
Jos tuntuu siltä, että asiaa ei ole tutkittu tarpeeksi, on suositeltavaa keskustella vielä lääkärin kanssa, tarvittaessa voidaan sitten järjestää tarkempia tutkimuksia. Jos näköhäiriöitä on, silmälääkäriä voi myös konsultoida.
Paljon riippuu kuitenkin siitä, mikä oli epäilydiagnoosi ja oirekuva. Pään kuvauksia ei aina tehdä varjoaineella jos kyseessä on päänsärky.
Joka tapauksessa  on hyvä käydä uudelleen lääkärissä, jos oireilu jatkuu.

Kysymysnumero: 1601   Aihe:  Allergiat
ma 17.11.2014

Hei. Olen 48-vuotias mies. Urheilen ja syön terveellisesti. Minulla ei ole todettuja allergioita eikä yliherkkyyksiä. Käytän alkoholia harvoin, 4-5 krt vuodessa. Alkoholin käyttöni liittyy juhliin ja tapaamisiin ystävieni kanssa. Silloin tulee otettua reilummin. Vatsani on herkkä ja alkoholin käyttöä seuraavina päivinä 2-5 päivää minulla on aristava vatsa ja ripulia, heikko ja väsynyt olo. Oireisiin kuuluu myös pääkipua ja lihassärkyä, eli tulehdusoireita. Minulle on määrätty Somacia oireisiin. Nyt alkoholin käyttöä on seurannut viimeiset 3 tai 4 kertaa raju nuhaflunssa. Flunssa alkaa aina nielukipuna ja sitä seuraa kova nuha. Kuumetta ei ole ollut. Nyt flunssaa on kestänyt jo 7 päivää. Yleensä se on mennyt ohi 3-4 päivässä. Terveyskeskuslääkärini puhui tähystyksestä jo viime talvena mutta kutsua ei ole tullut. Voiko alkoholi tai alkoholin ärsyttämä vatsa aiheuttaa rajun nuhan?
Vastaus:
Ei alkoholi sinänsä mutta lienee mahdollista että etenkin maustetun alkoholijuoman muut ainekset voivat aiheuttaa allergista oireilua muistuttavan nuhaoireiston korkeintaan 1-2 päiväksi mutta en osaa nähdä sen provosoivan kuvaamiasi oireita jotka viittaavat selkeään flunssaoireiluun jollaisia virukset aiheuttavat.
Valitettavasti en osaa tämän seikkaperäisemmin vastata kysymykseesi.
Vastaaja:  Leif Lindberg, LL

Kysymysnumero: 1600   Aihe:  Iho
ti 4.11.2014

Hei!
Tämä menee varmaan yleis- tai iholääketieteen piikkiin. Olen 24-vuotias nainen. Minulla on runsaasti luomia, mutta en ole erityisen herkkä palamiselle (ihotyyppiä III, luulisin). Olen viettänyt Afrikassa nyt kolmisen viikkoa täydessä kesässä, ja huomasin että kulmakarvani keskellä oleva luomi on "noussut" ja muuttunut mansikkapintaiseksi ja punertavaksi. Nyt se on myös melko kosketusherkkä, mutta se voi johtua siitä että olen ronkkinut sitä.  Aiemmin se oli ruskea ja lättänä. Läpimitaltaan se on maks. puoli senttiä.
Olen pyrkinyt suojaamaan itseni auringolta mahdollisimman hyvin. Minulta on poistettu pari suurempaa luomea aiemmin, mutta noin vuosi sitten kävin Syöpäjärjestön luomitarkastuksessa ja siellä ei löydetty mitään uhkaavaa.  

Voiko luomi reagoida vaarattomasti auringonsäteilyyn em. tavalla?

Paikallinen terveydenhuollon taso vaihtelee melko dramaattisesti, ja luomen poisto keskeltä kulmakarvaa kuulostaa kosmeettisestikin jo vähän haastavalta.



Vastaus:
Kuvauksesi perusteella syntyy vaikutelma että ultraviolettisäteily on ärsyttänyt ko. luomea kuvaamallasi tavalla, mahdollisesti sen "näplääminen" on ärsyttänyt lisää. Jopa tämän seurauksena kehittynyt luomen infektio on mahdollinen.
Lienee parasta arvioiduttaa asia yleislääkärillä. Tämä pystyy arvioimaan vaatiiko tilanne paikallishoitoa tai luomen poistoa jossain vaiheessa. Kulmakarvan keskeltä poistettu luomi aiheuttaa toki arven mutta se jää piiloon kulmakarvoitukseen eli paikka on luomelle siinä mielessä "ihanteellinen".
Vastaaja:  Leif Lindberg, LL

Kysymysnumero: 1597   Aihe:  Hampaat ja suu
ke 22.10.2014

Hei!

Katsoin helpommaksi kääntyä sinun puoleen kun olen tällä hetkellä vaihto-opiskelemassa ulkomailla, eikä täällä englantia puhuta niin hyvin että lääkärin kanssa asiointi olisi mutkatonta.

Nyt parin päivän ajan minulla on vaivannut ikenessä (likellä kohtaa josta viisuri otettiin pois vuosi sitten) sormen pään kokoisella alueella oleva arka "rakkula" tms. Samalta puolelta missä rakkula sijaitsee on myös imusolmuke kaulasta hieman turvoksissa. Myös kitalaen takaosassa on vastaavanlainen arka rakkula. Samalla kun aloin tutkimaan suutani peilin edessä huomasin kitalakeni, että onkohan sekään ihan normaalin näköinen, kun näyttää kuin se olisi mustelmilla?

Tuossa vielä havainnollistamiseksi linkki kuvaan kitalaesta ja suusta, miltä näyttää.

https://www.dropbox.com/s/t3uftpm3fyqomo3/20141016_184039.jpg?dl=0

Pikaista yhteydenottoa odottaen,

Mies 22v
Vastaus:
Hei ja kiitokset kysymyksestä sekä kuvasta!

Todennäköisesti kyseessä ei nielun osalta ole viisaudenhampaan jälkeinen tila. Epätodennäköistä on että alkaisi näin pitkän ajan päästä vaivata tällä tavoin.
Toki hampaanpoistojen jälkeen voi luuhun muodostua ns. jäännöskysta (residuaalikysta) mutta harvinainen sinänsä on.

Mielenrauhan vuoksi kannattaa otatuttaa kokoleuan röntgenkuva eli ortopantomografia (PTG tai OPTG lyhenteenä)
Tällä sinänsä helpolla tutkimuksella päästään nopeasti kiinni mahdollisiin löydöksiin. Tämä siis koskee tuota rakkumamaista muutosta.

Nielun osalta todennäköisin on virusperäinen "angiina". Suuri osa nielun alueen tulehduksista on viruksen aiheuttamia eikä näihin antibiootti auta.

Bakteeriperäisen tulehduksen näyttö toteen käy länsimaissa muutamassa minuutissa streptokokki-pikatestillä. Positiivisen tuloksen jälkeen penisilliinikuuri on tarpeen paranemisen jouduttamiseksi ja mahdollisten jälkikomplikaatioiden minimoimiseksi. Mikäli pikatestiä ei ole käytettävissä, voidaan tehdä myös perinteinen nieluviljely jonka tuloksen saa muutamassa päivässä.

Paranemista toivottaen!



Kysymysnumero: 1599   Aihe:  Vauvan odotus
ti 21.10.2014

Kävi tapaturma, ja altistuin nieltynä syövyttävälle aineelle...Joitain vaurioita tuli ruokatorveen ja mahalaukkuun. Lääkärissä käyty asian tiimoilta.

Voiko ko. tapaturma/syövyttävä aine vaikuttaa myös jotenkin hedelmällisyyteen, kohdun/munasarjojen toimintaan tai lisääntymistoimintoihin yleensä? Vauva haaveissa lähiaikoina.

kiitoksia!
Vastaus:
Hei!


Kiitos kysymyksestäsi. Et kertonut aineen nimeä, mutta varsin epätodennnäköiseltä tuntuu ajatus, että tapaturma vaikuttaisi munasoluihisi pysyvästi.

Sädehoito ja syöpälääkkeet vaikuttavat  hedelmällisyyteen pysyvästi.


Kysymysnumero: 1598   Aihe:  Muu aihe
ti 21.10.2014

Hei! Epäilen vahvasti, että olen saanut kihomatotartunnan työni kautta lasten parissa. Ongelmana on se, että olen raskaana, viikolla 12. Ikää minulla on 24 vuotta. Olen perusterve nainen.

Nyt en siis tiedä, voinko käyttää minkäänlaista lääkekuuria. Olen saanut asiasta ristiriitaista tietoa. Haluan toki päästä ongelmasta eroon -varsinkin kun mietityttää, että voiko madoilla olla vaikutusta sikiöön.

Mitä minun siis kannattaa tehdä? Voinko/uskallanko syödä normaalin kuurin vai onko jotain muuta keinoa päästä niistä eroon??

Kiitos!
Vastaus:
Hei!

Kiitos kysymyksestäsi. Pyrvin -lääkitystä voit käyttää kihomatojen häätöön, myös raskausaikana.

Onnellista odotusta!

Kysymysnumero: 1596   Aihe:  Vauvan odotus
ma 13.10.2014

Hei!

Olen 25-vuotias. Sain pojan 21.8.-14 todennäköisin laskettu aikani oli 14.8 joten synnytin tasan viikoilla 41+0. Pituus 51cm ja paino 3830g.

Emme mieheni kanssa varsinaisesti yrittämällä yritetty saada lasta, vaan raskaus oli iloinen yllätys. Tämän takia myös yhdynnän ja hedelmöityksen ajankohta on täysin hukassa, enkä oikein omiin laskutaitoihin osaa tässä asiassa luottaa. Voisiko siis yhdynnän ja varsinaisen hedelmöityksen ajankohdan saada edes suurinpiirtein selville? Viimeisiksi menkoiksi oli merkitty 15.11.13, mutta kuukautisenikin ovat aina olleet hyvin epämääräiset joten, en usko että ne juuri mitään kertovat.

Hieman auttavia tietoja:

17.1.14 rv 9+1
24.1.14 rv 10+1

Seuraavat tiedot

(Pää-perämitta)  pvm 14.2.14, viikot 13+1, 81mm, vastaa viikkoja 14+1
(B-mitta) pvm 9.4.14, viikot 21+6, 54.8mm, vastaa viikkoja 22+5

Onko yhdyntä + hedelmöitys tapahtunut joskus marraskuun alkupuolella? Vai laskemmeko aivan päin honkia?

Kiitos jo etukäteen! :)
Vastaus:
Hei!

Kiitos kysymyksestäsi.

Jos "auttavat tiedot" ovat ultraäänitutkimuksia, olet hedelmöittynyt marraskuun viimeisinä päivinä.

Jos taas ainoat ultraäänitutkimukset ovat seulontatutkimukset (raskausviikoilla 11-13 ja morfologiatutkimus), on todennäköisin hedelmöittymisajankohta noin 20.11.2013.

Ultraäänitutkimus on sitä herkempi hedelmöittymisajankohdan varmentamiseksi, mitä aiemmilla raskausviikoilla se suoritetaan.

Eli marraskuun loppupuolella tai ihan lopussa on hedelmöittyminen tapahtunut antamiesi tietojen valossa.

Hyvää vauva-arjen jatkoa!
Sivuja yhteensä 42 :  12345...+10Loppuun